Kodin ja koulun yhteistyö

Tällä viikolla tiistai-iltana Niittykummun koululla oli kovasti kuhinaa. Suuri määrä väkeä kokoontui koulun liikuntasaliin kouluvuoden ensimmäiseen yhteiseen vanhempainiltaan. Rehtori Maija Sinisalo toivotti vanhemmat tervetulleiksi, ja opetushenkilökunta esittäytyi. Teknologia hieman takkusi, kuten hyvin usein juuri silloin kuin ei pitäisi, mutta onneksi ei tarvinut liiaksi sen varaan nojata kuitenkaan. Vanhempainyhdistys esittäytyi myös lyhyesti, ja tämän jälkeen siirryttiinkin luokkakohtaisiin kokouksiin.

Näyttölaitteisto suostui yhteistyöhön, ainakin jotakuinkin.

Luokissa käytiin nämä jokavuotiset perusasiat - kuinka saa opettajan parhaiten kiinni, mikä on poissaoloilmoitusten käytäntö, läksyrutiineja, ja muita kouluarjen tekijöitä. Monilla luokilla nousi myös puheeksi tulevat luokkaretket ja varainkeruun organisointi. Muutamilla luokilla on myös vireillä luokan oma, vanhempien kustantama, bussikortti. Espoon kaupunki on rajoittanut oppilaskorttien arvon lataamista, ja HSL matkat eivät vielä ole ilmaisia Espoon koululaisryhmille, niin on turvauduttava muihin ratkaisuihin retkien sujuvuuden takaamiseksi.

Allekirjoittaneella oli myös tilaisuus päästä opettajaedustajana vanhempainyhdistyksen kokoukseen vanhempainiltojen päätteeksi. Avoin, iloinen, ja tarmokas yhteisö otti ilolla vastaan niin uudet jäsenet, kuin vanhat tututkin. Vanhempainyhdistyksen avulla koulun monet perinteet ovat ylipäänsä mahdollisia. Keväinen Pirttimäki-retki, jouluaskarteluilta, ja oppilaiden stipendit ovat kaikki odotettuja, ja ilolla vastaanotettuja, ja aktiivisen vanhempainyhdistyksen ansiota. Lisäksi he tukevat koulun liikunta- ja välituntivälineistöä, ja tukevat rahallisesti 6. luokkalaisten leirikouluja, sekä 5. luokkalaisten retkiä. Yleisestikin kaikki rahallinen panostus, mitä vanhempainyhdistys saa, menee suoriltaan koulun oppilaskunnan hyväksi monella eri tavalla.

Yksi aihe nousi selvästi esiin sekä luokkakohtaisissa kokouksissa, että vanhempainyhdistyksen puheissa. Mikä voisi inspiroida enemmän vanhempia liittymään aktiivisesti kodin ja koulun moninaiseen yhteistyöhön?

Voihan olla, että elämäntilanne on sellainen, ettei ylimääräisiä raha-, aika- tai energiaresursseja juuri nyt löydy tukemaan toimintaa. Kenties on kyse periaatteesta - eikös koulutuksen kuulu olla ilmaista, niin miksi laittaisin siihen vielä lisää rahojani? Epäröivät saattavat miettiä, että aktiivit ovat vain oma sisäpiirinsä, ja uutena on hankala tulla mukaan. Saattaahan kyseessä olla myös ns. nakituspelko. Jos sinne menee ja suunsa aukaisee, niin kaikki hommat nakitetaan tälle onnettomalle joka sitten meni jotain sanomaan.

Mutta voi kun olisivat epäröivät ja pelokkaat vain nähneet, että mitä se toimikuntien homma oli! Ystävällistä, hauskaa, leppoisaa, asialistassa pysyvää, ja oppilaiden yhteistä etua ajavaa. Ja seuraavaksi kokouspaikaksi ehdoteltiin lähistön lintuteemaista ravitsemusliikettä, niin eivät nämä kokoustajat kai läpensä pahoja voi olla.

Iloisia kokoustajia. Image copyright iStock by Getty Images.

Retkiä pukkaa!

Koulu on ilahduttavasti paljon muutakin kuin luokkatyöskentelyä.

Nyt on takana vasta ensimmäinen täysi kouluviikko, mutta useat luokat ovat jo uskaltautuneet Niittykummun koulun suojaisien seinien ulkopuolelle seikkailemaan.

5B lähti keskiviikkona kohti Harakan saarta, matkaten sinne metrolla, raitiovaunulla, ja veneellä. Tulipa samalla paikallisliikennettäkin tutuksi, vähän niinkuin kaupan päälle.
Ja kun astuimme ulos rautatieasemalta, pölähdimmekin keskelle vanhanaikaisen elokuvan kuvauksia! Sitä en tiedä mikä teos oli valmisteilla, mutta oli mielenkiintoista nähdä pieni vilaus siitäkin työstä.

Harakan saaressa oppilaat tutustuivat Wellamon talossa veden valtakuntaan, ja eläytyivät Itämeren eliöiden maailmaan. Vesiskorpionit, leväsiirat, merirokot ja leväkotilot kuuntelivat tarkkaavaisina tietoa tulokaslajeista, rehevöitymisestä, sekä sinilevätilanteesta.

Vierailukohteena oli myös venäjän armeijan rakentama kasematti, ja tarinaa siellä työskennelleestä räjäytysekspertistä VP Nenosesta kuunneltiin varsin innolla ja tarkkaavaisesti. Akvaariotalossa oppilaat pääsivät näkemään neulakaloja, ja pikkuruisia kampeloita - noita merenpohjan sivusilmäisiä kameleontteja.

Retki oli onnistunut, ja sadekin vain uhitteli mustien pilvien muodossa taivaanrannassa, ja jätti oppilaslauman rauhaan.

Torstaina taasen 4AB suuntasivat myös kohti Helsinkiä, kohteenaan Helsingin kaupunginmuseon Lasten kaupunki. Tässä ilmaiskohteessa oppilaat saivat kokeilla millaista olisi ollut aikanaan opiskella kansakoulussa, ja tekivät aikamatkan sadan vuoden takaiseen Helsinkiin virtuaalilasien kanssa.

Niittykummun koulussakin tulee 70 vuotta täyteen tänä vuonna, niin kenties tämä aikamatka herätti oppilaat tarkkailemaan omaa kouluaan eri silmin. Millaistahan täällä on ollut silloin ihan oikeasti - peltojen keskellä?

Kaikki koulun retket eivät tosin suuntaudu metroreitin varrelle, sillä läheltäkin löytyy näkemistä ja tekemistä. 3AB viettivät torstaiaamun Haukilahden rannassa tutkien rantojen kasvillisuutta. Löytyykö  Suomesta kaisloja, vai ovatko ne kaikki sittenkin ruokoja? Näillä retkillä tulee lähimaasto tutuksi, ja omasta ympäristöstään voi löytääkin uusia kohteita ja mielenkiinnon aiheita, kuin mihin muutoin tulisi kiinnitettyä huomiota. Ja lisäähän se liikuntaakin päivään, kun saa ylimääräisen reippaan kävelylenkin sinne ja takaisin!

Näistä tunnelmista on hyvä jatkaa kohti viikonloppua!

Pieni matkalainen

Niin vain lähti lukuvuosi käyntiin! Elokuun ensimmäisinä päivinä koulun käytävillä haahuili joitakuita opettajia vielä harvakseltaan, mutta tiistaina olikin talo taas täynnä puheensorinaa, kun opetushenkilökunta palasi töihin. Pari päivää keskusteltiin, tulosteltiin, kokoustettiin, ja laitettiin koulua valmiiksi oppilaita varten. Torstaina olikin ihanaa ja jännittävää, kun piha täyttyi iloisista ja jännittyneistä lapsista ja aikuisista.

Tuleva vuosi on Niittykummun koululle merkkivuosi, kun rakennus täyttää kunnioitettavat 70 vuotta. Käytävillä siellä täällä näkyy yhä merkkejä menneestä ajasta, ja talon historiasta. Juhlavuosi tulee näkymään syksyllä myös erityisenä juhlaviikkona, minkä sisältö on tosin vielä aikalailla avoin. Mutta pääasia on, että juhlistetaan!

 Tähän loppuun vielä katkelma laulusta Pieni matkalainen. Harvoinhan tätä enää missään kuulee, mutta ilmeisesti löytyy mm. Alakansakoulun lauluja -kokoelmalta, niin kenties tätä on laulettu myös näillä Niittykummun koulun arvokkailla käytävillä vuosikymmenten varrella. 

Pien on tuossa matkalainen, 

kirjat, taulut laukussaan; 

silmä kirkas, hohtavainen, 

viel' on puna poskillaan. 

Minne, minne käy sun tiesi, 

pieni, reipas matkamiesi? 

"Kouluhun!", sä vastaat mulle 

                                        toivon hymy huulillas'. 

Antoisaa kouluvuoden alkua kaikille vasta-alkajille, sekä palaaville konkareille! Tästä se taas lähtee!

P.S. Ohessa Niittykummun koulun opettajiston tekemä video, missä muistutellaan sopivasta koulukäytöksestä