6B LEIRIKOULU ILORANNASSA 16. – 19.8.2022

Leirikoulu: saapuminen ja alkutunnelma

 

Kun saavuimme Ilorantaan se oli jännittävää. Ensiksi kun tulimme käytiin syömässä lounas. Lounaalla oli lihapullia ja perunoita. Sen jälkeen kävimme katsomassa rannassa. Ja kaikki eläimet. Sitten palattiin ja mentiin vielä uimaan.

 

-          Noel ja Joel

 

Jääkausipolku

 

Me menimme jääkausipolulle. Polulla me näimme isoja siirtolohkareita, Yoldiameren rannikon ja ennenaikaan olevia järviä (n. 10 000 vuotta). Me menimme monelle rastille, ja opimme tosi paljon uusia asioita! Siellä oli paljon punkkeja (Jotkut eivät olleet varautuneita siihen!).

 

Me olimme tosi väsyneitä. Se polku oli 3 km pitkä. Siellä oli tosi paljon mustikoita, joita me keräsimme ja söimme! Se oli kivaa! Opimme että Vaasan maa nousee joka vuosi enemmän kuin Ilorannan. Tiesitkö , että meri oli ilorantaan asti. Kun jäälohkareet sulaa etelänavalta ja pohjoisnavalta, veden pinta nousee 160 metrillä.

 

-          Niklas, Arul ja Benjamin

 

 

Lampaan keritseminen ja villan kehrääminen

 

Toisena leirikoulu päivänä meillä oli ohjelmassa lampaan keritsemistä ja villan kehräämistä. Aluksi katsoimme kun Laura karitsaa kerittiin ensimmäistä kertaa elämässään. Meille kerrottiin, että karitsanvilla on pehmeämpää kuin aikuisen lampaanvilla. Se kyllä tuntuikin todella pehmeältä.

 

 Sitten siirryimme sisälle käsittelemään villaa. Opimme myös uusia asiota lampaista ja niiden villasta, kuten lampaan villasta käytetään yhtä ainesta useasti rasvoihin kuten Bepantheniin. 

Meille jaettiin pienet kasat villaa.

 

 Villan kohtelu alkoi erottelemalla ohuet villan pätkät.Kun koko villa kasa oli eroteltu käytimme tietynlaisia harjoja suoristamaan villa. Sitten ohjaajamme näytti miten värttinä konetta käytettiin polkemalla.

 

 Suoristettu villa laitettiin harjan kaaretulle puolelle ja harjoja hinkattiin yhteen jotta villa pysyisi kasassa. Tämän jälkeen yhdistimme villan värttinään ja aloimme vetää villaa pieni pala kerralla jotta villasta tulisi mahdollisimman ohut. Sen jälkeen pyöritimme värttinää myötäpäivään, samalla kun pidimme langasta kiinni ja päästimme pieni kohta kerralla pois.

Lopputulos oli pitkä langan pala jonka saimme viedä kotiin.

 

 Tämä oli varmasti ainutlaatuinen tilaisuus ja jää ikuisesti muistoihin. Langan käsittely oli hieman haastavaa mutta myös todella hauskaa.

 

-          Nora ja Stella

 

 

Erätaidot 

 

Ensimmäiseksi erätaidoissa meidät jaettiin viiteen joukkueeseen, joissa alettiin harjoittelemaan ensimmäistä tehtävää varten, eli laskemaan, että yksi askel-pari on tasan 1 m pituinen. Harjoitusajan jälkeen joukkueet menivät rivissä jonoon, mistä rivi kerrallaan yksi joukkue lähti 15 m etäisyydellä toisistaan kävelemään. Kävelyn aikana piti laskea, kuinka monta askelparia matkan aikana on. Voittaja oli se, joka veikkasi lähimmäksi oikeaa askel määrää. Jos 15 m etäisyyttä ei pidetty joukkue saisi yhden miinus pisteen.

 

Seuraava tehtävä oli tulitikkujen sytytys. Tehtävässä jokaisen ryhmän piti sytyttää 10 tulitikkua, jokainen yhdellä yrityksellä. Kaikki ryhmän jäsenet sytyttivät joko kaksi tai kolme tulitikkua. Jokaisesta syttyvästä tulitikusta tuli 1 piste joukkueelle. Jos tulitikku katkesi, lipesi tai ei vaan syttynyt, tuli miinuspiste. Lopulta pisteet laskettiin sillä tavalla, että se joukkue joka sytytti eniten tulitikkuja sai 5 pistettä, toiselle sijalle päässyt joukkue 4 pistettä, kolmanneksi tullut kolme pistettä ja niin edelleen…

 

Seuraava tehtävä oli puukkotehtävä. Jokaisesta joukkueesta valittiin yksi henkilö, joka valitsisi yhden puukon joukkueelle. Yksi puukoista oli kuitenkin tahallaan tylsä. Häviöllä oleva joukkue valitsi puukon ensimmäisenä ja voitolla oleva viimeisenä. Kun puukot oli valittu, tehtävä alkoi. Joukkueiden piti viiltää kolmen kepin päädyt kynän muotoiseksi ja voittaja oli se kenellä oli hienoimmat.

 

Seuraavaksi näistä kepeistä piti tehdä kolmion muotoinen pesä, josta laitettiin roikkumaan pieni kuppi, mihin tuli vettä. Tämän jälkeen joukkueiden oli sytytettävä tuli kupin alle. Aluksi tuli käyttöön vain kolme tulitikkua, muutama pieni puupölkky, yksi sanomalehti ja kaarnaa. Kuitenkin pelin aikana yksi henkilö joukkueesta sai juosta hakemaan yhden asian kerrallaan, jota voisi käyttää sytyttämiseen. Tehtävän idea oli, että se joukkue, joka saa kupissa olevan veden kiehumaan ensimmäisenä, saa 10 pistettä. Tämä oli viimeinen tehtävä ja kaksi joukkuetta jakoi ensimmäisen sijan.

 

-          Matilda, Iisa ja Uni

 

 

Kalastus ja ravustus

 

Torstaiaamuna 6B meni Ilorannassa kalastamaan ja ravustamaan. Pojat menivät ensimmäisenä ravustamaan ja tytöt menivät kalastamaan. Poikien ravustuksessa tuli aika paljon saalista, noin 15 rapua. Ne nostettiin katiskoista, kaikki sai nostaa pareittain kaksi katiskaa. Ensimmäisestä katiskasta tuli kaksi rapua. Jokaiseen katiskaan piti vaihtaa syötti joka oli puolikas kala. Oppilaat saivat leikata kalat itse, se oli tosi ällöttävää. Toisesta katiskasta tuli vain yksi rapu mutta parempi kun ei mitään. Kolmannesta tuli iso saalis joka oli neljä rapua joista yksi oli jättimäinen. Meidän opas ei saanut niitä ämpäriin niin hän yritti kaataa ne mutta kaksi niistä tippui maahan joka johti ravun nipistämään Alvinin sormea. Muista katiskoista ei tullut enempää kuin kolme. Mutta yhdestä ei tullut yhtään joka oli huono juttu. Ravustuksen jälkeen meille opetettiin miten kuoria ja syödä rapuja. 

 

Tytöt aloitti kalastuksella. He ensimmäiseksi nostivat katiskan vedestä. He saivat noin 30 kalaa ja noin 20 rapua. He onkivat kolme kalaa, Mutta pojat saivat ongella viisi kalaa. poikien katiskasta tuli noin 10 kalaa ja noin viisi rapua. Muuta erikoista ei kalastuksen aikana tapahtunut.

 

-          Johannes ja Darun

 

 

Seinäkiipeily

 

Seinäkiipeily Ilorannassa järjestettiin vanhassa rakennuksessa. Seinässä oli viisi laattaa jotka olivat noin metrin korkuisia. Koko juttu oli viisi metriä korkea, vaikka se tuntui yli kymmenen metriseltä.

 

Meillä oli valjaat jotka olivat kiinni kestävällä köydellä. Fari niminen järjestäjä piti köydestä kovaa kiinni, mutta oli kuitenkin hänen valjaissaan kiinni. Seinä oli matalalla, reuna oli helpoin kohta. Lopussa se muuttui niin vaikeaksi, että piti kiivetä keskellä seinää, jossa oli helpompi kiivetä. Huipulla oli kello, jota pystyi heiluttamaan, kun pääsi huipulle. Huipulle pääsivät Alvin, Benjamin, Noel, Frida, Isabella ja Matilda. 

 

-          Otso ja Alvin

 

Ruisleivän leipominen

 

Kuten otsikosta ehkä jo huomasitte, tänään puhumme leipomisesta. 

 

Yhdellä Ilorannan ruokasalin pöydällä tänä päivänä leipominen tosiaan tapahtui. Ilorannan keittiömestari Virpi oli laittanut meille pöydän leipomista varten, ja asetellut leipätaikinat valmiiksi. Virpi oli myöskin laittanut pöydälle erilaisia työvälineitä millä voisi taikinaa vääntää ja muokata halutulla tavalla. 

 

Koska pöytätilaa ei ollut loputtomiin, leipominen suoritettiin kuuden hengen ryhmissä. Siinä samassa aloitettiin kin taikinan möyhentäminen. Pöydän päälle oli levitetty jauhoja minkä päällä taikinaa käsittelimme. Monet teki leivästään sydämen muotoisen, mutta muunkinlaisia löytyi. Kun kaikki leivät olivat mahtavan näköisiä, ne olivat valmiita uuniin pistettäviksi. 

 

Seuraavana päivänä kun leivät olivat valmiita, Virpi oli asetellut ne kauniisti ulos pöydälle niin, että jokainen saisi paikantaa omansa. Leipien alla oli myös paperipussit mihin oman leipänsä voisi laittaa kotiin vietäväksi.

 

-          Aada ja Isabella

 

Ilorannan kuvasuunnistus

 

Oli Hauhossa vietetyn leirikoulun viimeinen päivä.  Meillä oli ohjelmassa kuvasuunnistusta, tutussa leirikylässä, Ilorannassa. 

 

Kokoonnuimme majoitustilamme eteen, jossa Piia kertasi kuvasuunnistuksen säännöt. Pian kokosimme pienet ryhmät ja kuvasuunnistus sai alkaa. 

Kaikki ryhtyivät etsimään rasteja, joista löytyi kirjainyhdistelmiä. Osa rasteista löytyi sujuvasti, mutta osa ei. Saimme tutkia leirikylää, jossa riitti piilopaikkoja. Naksu-koira kulki mukanamme leirin ajan ja samoin myös suunnistuksen. Jotkut ryhmät olivat jo hyvässä vauhdissa, toiset taas eivät olleet. Lopulta voittajaryhmä selvisi, ryhmän jäsenet olivat: Linnea, Matilda ja Iisa 6B. Palkinnoksi he saivat karkkipussit. Loput saivat hyytelö karkkeja.

 

-          Frida ja Linnea

 

 

Leirikoulusta lähteminen

 

Perjantai iltapäivänä oli lähdön paikka, jouduimme lähtemään Ilorannasta mielin.

 

Bussi tuli aikataulusta vähän myöhässä, mutta eihän se meitä haitannut, koska me saatiin hieno bussi, siinä oli vessa ja paljon muuta, esim: ilmastointi ja todella pehmeät tuolit.

 

Matkan alussa piti pysähtyä, koska bussissa oli jotain vikaa. Vähän myöhemmin matka jatkui iloisin mielin. Toiset pelasivat korttipeliä ja toiset vain hengailivat.

 

Matka kesti kaksi tuntia, ja toisella tunnilla saimme käyttää puhelimia. Sitten kaikki hiljentyi puhelimien ruutuja katsomaan. Jotkut kuuntelivat musiikkia tai pelasivat videopelejä.

 

Kahden pitkän tunnin jälkeen maisemat alkoivat näyttää tutulta. Koulu alkoi jo näkyä ja vanhemmat siinä samassa. Sitten oli vain kotiin lähtö!

 

-          Lumia ja Olivia

 

Tervetuloa uuteen osoitteeseen!

 Kesän aikana Niittykummun koulu muutti. 

Pitkin kevättä tehtiin muuttoa, hyvästeltiin vanhaa, keltaista koulutaloa, ja odottavaisin mielin suunnattiin katsetta kohti tulevaa, ja Vuoritontuntiellä sijaitsevaa koulutalo. Montessorioppilaat ovat toki konkareita - he ovat olleet näissä tiloissa ja pihoilla jo useamman vuoden, ja viime vuoden 1B aloitti myös näissä maisemissa. 

Normaalisti kesän aikana koulun käytävät hiljenevät, vaan nytpä siellä riitti liikettä juhannuksen liepeille asti, kun Martelan muuttokaverit siirsivät laatikoita ja huonekaluja kohti uutta osoitetta.

Elokuun alkaessa Vuoritontuntien rakennuksen ovet aukesivat, ja näky oli alkuun melko tyrmäävä. Laatikoita, säkkituolipinoja, luokkia ilman kalusteita, luokkia joissa liikaa kalusteita! Mutta nopeasti saatiin koulu siihen kuntoon, että oppilaiden kelpasi tulla. 

Ensimmäisten päivien aikana olemme opetelleet uuden rakennuksen ja ympäristön käyttöä ja rutiineja, ja vielä purkaneet laatikoita oikeille paikoilleen. Oppilaat ovat olleet isona apuna tässä hommassa!

Koulun monistuskoneet ovat olleet vielä melko vailinaisesti toiminnassa, ja tilatut vihot ja kynät näyttävät nyt pikkuhiljaa löytävän koulun oikeaan osoitteeseen. Mutta vaikka alku on ollut vielä hieman laatikoiden ympäröimää, uusissa tiloissa, ja välillä ilman vihkoja - oppilaista näkyy into ja ilo kouluun paluussa. 

Tästä on hyvä jatkaa lukuvuotta eteenpäin!