Kodin ja koulun yhteistyö

Tällä viikolla tiistai-iltana Niittykummun koululla oli kovasti kuhinaa. Suuri määrä väkeä kokoontui koulun liikuntasaliin kouluvuoden ensimmäiseen yhteiseen vanhempainiltaan. Rehtori Maija Sinisalo toivotti vanhemmat tervetulleiksi, ja opetushenkilökunta esittäytyi. Teknologia hieman takkusi, kuten hyvin usein juuri silloin kuin ei pitäisi, mutta onneksi ei tarvinut liiaksi sen varaan nojata kuitenkaan. Vanhempainyhdistys esittäytyi myös lyhyesti, ja tämän jälkeen siirryttiinkin luokkakohtaisiin kokouksiin.

Näyttölaitteisto suostui yhteistyöhön, ainakin jotakuinkin.

Luokissa käytiin nämä jokavuotiset perusasiat - kuinka saa opettajan parhaiten kiinni, mikä on poissaoloilmoitusten käytäntö, läksyrutiineja, ja muita kouluarjen tekijöitä. Monilla luokilla nousi myös puheeksi tulevat luokkaretket ja varainkeruun organisointi. Muutamilla luokilla on myös vireillä luokan oma, vanhempien kustantama, bussikortti. Espoon kaupunki on rajoittanut oppilaskorttien arvon lataamista, ja HSL matkat eivät vielä ole ilmaisia Espoon koululaisryhmille, niin on turvauduttava muihin ratkaisuihin retkien sujuvuuden takaamiseksi.

Allekirjoittaneella oli myös tilaisuus päästä opettajaedustajana vanhempainyhdistyksen kokoukseen vanhempainiltojen päätteeksi. Avoin, iloinen, ja tarmokas yhteisö otti ilolla vastaan niin uudet jäsenet, kuin vanhat tututkin. Vanhempainyhdistyksen avulla koulun monet perinteet ovat ylipäänsä mahdollisia. Keväinen Pirttimäki-retki, jouluaskarteluilta, ja oppilaiden stipendit ovat kaikki odotettuja, ja ilolla vastaanotettuja, ja aktiivisen vanhempainyhdistyksen ansiota. Lisäksi he tukevat koulun liikunta- ja välituntivälineistöä, ja tukevat rahallisesti 6. luokkalaisten leirikouluja, sekä 5. luokkalaisten retkiä. Yleisestikin kaikki rahallinen panostus, mitä vanhempainyhdistys saa, menee suoriltaan koulun oppilaskunnan hyväksi monella eri tavalla.

Yksi aihe nousi selvästi esiin sekä luokkakohtaisissa kokouksissa, että vanhempainyhdistyksen puheissa. Mikä voisi inspiroida enemmän vanhempia liittymään aktiivisesti kodin ja koulun moninaiseen yhteistyöhön?

Voihan olla, että elämäntilanne on sellainen, ettei ylimääräisiä raha-, aika- tai energiaresursseja juuri nyt löydy tukemaan toimintaa. Kenties on kyse periaatteesta - eikös koulutuksen kuulu olla ilmaista, niin miksi laittaisin siihen vielä lisää rahojani? Epäröivät saattavat miettiä, että aktiivit ovat vain oma sisäpiirinsä, ja uutena on hankala tulla mukaan. Saattaahan kyseessä olla myös ns. nakituspelko. Jos sinne menee ja suunsa aukaisee, niin kaikki hommat nakitetaan tälle onnettomalle joka sitten meni jotain sanomaan.

Mutta voi kun olisivat epäröivät ja pelokkaat vain nähneet, että mitä se toimikuntien homma oli! Ystävällistä, hauskaa, leppoisaa, asialistassa pysyvää, ja oppilaiden yhteistä etua ajavaa. Ja seuraavaksi kokouspaikaksi ehdoteltiin lähistön lintuteemaista ravitsemusliikettä, niin eivät nämä kokoustajat kai läpensä pahoja voi olla.

Iloisia kokoustajia. Image copyright iStock by Getty Images.