“Older is faster, but younger is better.”
Kun koulu elokuussa alkoi, alkoi uusi aika. Niittykummun koulun 3B-luokka on saanut siitä alkaen viettää maanantainsa rinnakkaisluokan ihanien opettajien hoivissa, kun heidän oma opettajansa Kati on saanut eteensä uuden haasteen. Joka maanantai Kati toimii Espoon kielitutorina. Mitähän se kielitutor oikein tekee? Let’s find out…
Lukuvuosi 2019-20 tuo mukanaan tuulahduksen uutta koko Suomeen. Jokaisessa Suomen koulussa alkaa nimittäin tänä lukuvuonna A1-kielen varhentaminen. Tämä tarkoittaa sitä, että jokainen ekaluokkalainen koko maassa pääsee tutustumaan vieraaseen kieleen jo ensimmäisenä kouluvuotenaan.
Avataanpa edellistä vielä hieman. Varhentaminen kohdistuu siis jokaisen koulun A1-kieleen. Tämä tarkoittaa kieltä, jonka opiskelu aloitetaan 3. luokalla. Niittykummun koulussa se tarkoittaa englantia, mutta me olemmekin aikaamme edellä ja Niittarissa englantiin on tutustuttu ekaluokalta alkaen jo joitakin vuosia.
Nyt jos tarkastelet aiempaa kappaletta tarkemmin, huomaat, että siinä puhutaan kielen opiskelusta 3. luokalta alkaen ja kieleen tutustumisesta 1. luokalla. Painotus siis sanalla tutustua. Ekaluokalla, kuten tokaluokallakaan, ei ole tarkoitus opiskella kieltä - tämä viittaa vahvasti oppikirjoihin, sanakokeisiin, ulkoaopetteluun, lukemiseen ja kirjoittamiseen. Sen sijaan kieleen tutustutaan, sitä maistellaan ja sen erilaisia ääntämyksiä ja sanastoja harjoitellaan erilaisten laulujen, leikkien ja pelien kautta. Varhennetulle kielenopetukselle on luotu opetussuunnitelmakin, jossa oppiaineen tehtävä kuvataan näin:
“Vuosiluokilla 1–2 vieraan kielen opetuksen erityisenä tehtävänä on herättää oppilaiden myönteinen asenne kielenoppimiseen sekä vahvistaa oppilaiden luottamusta omiin kykyihinsä oppia kieliä ja käyttää vähäistäkin kielitaitoa rohkeasti.”
Tämä kuulostaa ainakin itselleni aivan mahtavalta. Itseluottamus, rohkeus ja myönteinen asenne. Kukapa ei haluaisi lapsensa omaavan näitä taitoja. Ja mikä upea, erityinen tehtävä varhentavalla opettajalla onkaan päästä kannustamaan ja rohkaisemaan oppilaita näitä tavoitteita kohti!
Vaikka kirjoittaminen ja lukeminen eivät olekaan keskiössä varhennetussa kielenopetuksessa, etenkään ekaluokalla, niin se ei tarkoita sitä, ettei kynätyötä tehtäisi. Väritystehtävät, piirustustehtävät ja muut kynätyöt ovat oppilaille mieluisia ja tasapainottavat vauhdikkaitakin varhennetun kielen tunteja. Toisella luokalla voidaankin jo hieman harjoitella kirjoittamistakin taitojen karttuessa, mutta se ei sittenkään ole keskiössä. Keskiössä on puhuttu kieli.
No mitä kielitutor sitten tekee? Meitä kielitutoreita on Espoossa kolme kappaletta. Johanna Espoonlahden alueelta, Maria Leppävaaran alueelta ja minä alueelta, jota näppärästi kutsutaan Tapiola-Olari-Matinkylä-alueeksi. Tehtävänämme on olla tukena opettajille, jotka aloittavat A1-kielen varhentamisen kouluissaan ja toki myös heille, jotka ovat aiemminkin varhentaneet. Kaikenkaikkiaan Espoossa on 77 suomenkielistä peruskoulua, joissa varhentaminen on joko käynnistymässä tai jo meneillään. Tutoroitavia opettajia, eli opettajia, jotka varhentavat A1-kieltä, on noin 230. Nämä opettajat ovat joko luokanopettajia, aineenopettajia tai muuhun kategoriaan kuuluvia varhentajia, joilla kaikilla on yhteinen päämäärä: innostaa, motivoida ja herättää uteliaisuutta vieraita kieliä kohtaan.
Toistaiseksi Espoon kielitutorit ovat valmistelleet koulutuksia varhentaville opettajille ja pitäneetkin niistä jo muutamat. Näiden lisäksi toteutetaan pienimuotoisempia tutorointeja kohdennetusti erilaisille kokoonpanoille. Tavoitteenamme on luoda jokaiselle varhentajalle varmuutta omasta työstään ja levittää ilosanomaa: Jokainen opettaja on kielenopettaja!
Henkilökohtaisesti olen erittäin iloinen, että meillä Niittarissa ollaan osattu aloittaa varhentaminen jo vuosia sitten. Tämän tukevan pohjatyön ansiosta meillä on saatu järjesteltyä asiat niin, että myös minä itse saan jatkaa varhentamista. Varsinainen varhennetun saksan eli kotoisasti varsan kaksivuotinen hanke päättyi viime keväänä, mutta siitä huolimatta tänä vuonna Niittykummun koulun ekaluokkalaiset pääsevät hekin osaksi varsaa ja saavat oikein kunnolla vieraita kieliä: sekä englantia että saksaa! Ensimmäisille luokille saksaa on varattu 0,5 vuosiviikkotuntia, joka tarkoittaa sitä, että jokainen ekaluokkalainen osallistuu lukukauden verran varhennetun saksan opetukseen.
Vieraiden kielten oppiminen missä tahansa iässä on paitsi kulttuurisesti ja tiedollisesti rikkautta, myös herkkunannaa ja jumppaa aivoillemme. Koskaan ei ole liian myöhäistä oppia vieras kieli. Vaikka opiskelutaitojen karttuessa tekninen kielen oppiminen voi helpottua, niin nuorena kielen oppimisessa on paljon etuja. Oppilaat oppivat kieltä huomaamattaan leikkien ja laulujen lomassa. Siispä ympyrän sulkeakseni, totean jälleen: “Older is faster, but younger is better.”
Innokasta syksyä! Wishing you lovely autumn days! Ich wünsche euch einen schönen Herbst!
Kati Kotamäki
Luokanopettaja
Saksan opettaja
Espoon kielitutor
