Pysähdy hetkeksi.
Miten sinä voit? Mikä tuottaa juuri nyt haastetta tai surua?
Mikä puolestaan iloa, rakkauden tai onnistumisen tunnetta?
…
“Ope, milloin tämä korona loppuu?”
Pitkä poikkeusaika on jättänyt jäljen, jolta koulukaan ei ole voinut välttyä. Osa uuden normaalin käytännöistä on sujahtanut miltei näkymättömäksi osaksi koulun arkea. Samalla odotamme, ehkä ei enää paluuta, mutta helpottavaa muutosta ja sen myötä kasvaneen kuormituksen asteittaista purkautumista. Karanteenien vuoksi etäkoulua on välillä käyty yksittäin ja välillä yhdessä koko luokan voimin. Yhteydet pätkivät, tunnukset eivät toimi, suunniteltuja ja odotettuja projekteja joudutaan perumaan. Varasuunnitelmien keksimisestä on tullut jo oma taiteenlajinsa, jonka taitavat niin opettajat kuin välillä myös oppilaat. Kaikesta on kuitenkin selvitty ja kaikesta selvitään.
Kevään 2020 laajamittainen yhteiskunnan sulkutila jäi monien oppilaiden muistoihin ja koulun merkitys on edelleen varsin korkealla oppilaiden puheissa. Osa oppilaista jännittää edelleen saman tilanteen toistumista siitä huolimatta, että etäkoulun käytännöt ovat tulleet tutuiksi ja ajatus opiskelusta kotoa käsin saattaa joskus maanantaiaamuisin hetkellisesti viehättää. Osaa meistä painaa lisäksi edelleen huoli omasta tai läheisten terveydestä ja jaksamisesta.
Koulumme Instagram-tili kertoo monista hienoista, jopa luokka-asteet ylittävistä, projekteista, innostavista retkistä, yhteisistä juhlista, kilpailuista ja vierailijoista. Niitä käyttäjän NiittykummunKoulu profiilissa on jälleen vilissyt koronatilanteen sallimissa rajoissa. Se, mikä kuvista ei välttämättä suoraan välity, on päivittäinen kohtaaminen. Tuon pienen ja joskus ehkä hieman huomaamattomalta tuntuvan sanan takana on turvallisen koulun tärkein rakennusaine. Kohtaamisen tavoite löytyy myös koulumme tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmasta, ja sen toteutumisesta pyrimme pitämään kiinni viimeiseen asti, vaikka monia asioita joudutaan nykytilanteessa perumaan tai soveltamaan.
“Huomenta! Mitä kuuluu?”
“Miten voitte tänä aamuna? Jos et halua viitata ja kertoa, voit peukkumittarilla näyttää miltä sinusta nyt tuntuu.”
“Onko kaikki hyvin? Haluaisitko jutella asiasta rauhassa?”
Oppilaat kaipaavat kohtaamista - niin luokkakavereiden kuin koulun aikuisten. Pienilläkin juttuhetkillä, yhteisellä huumorilla, katseilla ja hyväksyvällä hymyllä on valtavan suuri merkitys meille kaikille. Kohdattava saa tulla kohdatuksi omana itsenään ja kokee samalla olevansa osa joukkoaan. Me kaikki tarvitsemme sitä.
Myös yhteiseen tilaan kokoontuminen lämmittää. Meidän 4A-luokan “koulun viileimmässä” luokkahuoneessa tämä tapahtuu konkreettisesti varsinkin kylminä talviaamuina ensimmäisen oppitunnin edetessä, mutta ruumiinlämmön lisäksi ilmassa tuntuu leijuvan myös paljon muuta. Tuon aivan erityisen lämmön havaitsimme työparini kanssa konkreettisesti silloin, kun ensimmäisen etäkoulun aikaan käytimme aluksi päivän ensimmäisen Meetin aikana usein pitkän tovin vilkutteluun ja jokaisen osallistujan pikaiseen huomioitiin kamera kerrallaan. Kameralle käydään luokassamme vilkuttelemassa edelleen, jos sellainen huomataan opettajan pöydällä striimavan oppituntia. Älä huoli, sinä et ole yksin.
Kolmannen luokan yhden viikkotunnin ArvoKas-oppituntia lukuunottamatta lukujärjestyksessä ei tällä hetkellä ole kiinteästi merkittyä hetkeä kohtaamiselle tai paljon julkisessa keskustelussa nousseiden tunnetaitojen harjoittelulle. Kuitenkin niitä varten on omalla tavallaan aikaa koulun kellon tahdittama koulupäivä. Kohtaamiselle on kuitenkin annettava aikaa ja rauhaa. Yhteen hiileen puhaltaminen lähtee luokan sisältä, jossa opettaja(t) ja muut koulun aikuiset antavat oman jatkuvan esimerkkinsä ja tukensa, mutta se lopullinen taika tapahtuu oppilaiden yhteisen sitoutumisen kautta ja leviää siitä osaksi koko koulun tunnelmaa. Kohtaaminen on myös tärkeä osa osallisuutta ja sen kasvattamista kouluyhteisössä, johon myös opetussuunnitelma meitä ohjaa.
Kollegani totesi taannoin, että tämä aika vaatii ymmärrystä ja armollisuutta toinen toisiamme kohtaan sekä suhteessa kaikkiin kouluyhteisön jäseniin: oppilaisiin, koteihin ja huoltajiin, opettajiin, avustajiin, rehtoreihin ja muuhun henkilökuntaan. Kasvatuskumppanuus on siirtynyt pitkälti etäyhteyden päähän, mutta huoltajien tuki ja yhteistyö on tuntunut ja kantanut meitä täällä koulussa. Toivomme saman välittyneen myös koteihin. Kohtaamisen tärkeyttä haluamme korostaa myös kodeille, mutta samalla myös ymmärryksen ja armollisuuden itseään ja muita kohtaan.
“Miten sinun päiväsi sujui?” (Vinkki: Peukkumittari on myös kotona helppo tapa saada vastaukseen hieman lisää tarttumapintaa ja osallisuuden helppoutta…)
“Miltä sinusta tuntuu?”
“Mikä tuntuu vaikealta ja missä asiassa kaipaisit lisää apua?”
“Missä onnistuit ja mistä pidät?”
Kysymysten ja vastausten sijaan on myös hetkiä, jotka vaativat vain läsnäoloa ja tiedon “sinä olet tärkeä”. Ollaan lähellä, kuulolla ja tuetaan yhdessä. Kohtaamista ei onneksi tarvitse perua.
Rauhallista ja rentouttavaa joulun aikaa meille kaikille!
Toivottaaa 4A:n opettaja Esteri Orjasniemi
sekä koko muu Niittykummun koulun väki
Kuvassa opettaja Mark Wardin maalaus Shelter/Suojautua 2021. Ehkä koulu parhaimmillaan on tuo suuri suojaava sateenvarjo. Suoja, jossa jokainen tulee kohdatuksi ja jossa jokainen pääsee omalla parhaalla tavallaan ja omilla kyvyillään yhdessä oppimaan kohtaamisen taitoja.
