Kun saavut Niittykummun koulun henkilökunnan yhteiseen taukotilaan, silmiin osuu suuri älytaulu seinällä. Tämä laite oli pitkään vain kokouskäytössä kerran, pari viikossa, mutta muutoin hehkui mustana seinämänä. Huomaamatta tämä musta aukko hallinnoi suurta osaa silmien tilasta.
Vaan sattuipa niin, että eräs silloin uutena taloon tullut keksi kyseenalaistaa tämän. Eikö taulua voisi pistää parempaankin käyttöön? Jos siihen laittaisi näkyviin jotain, mikä voisi ilahduttaa, puhututtaa, herättää ajatuksia ja keskustelua? Silmille olisi edessä jotain muutakin, kuin suuri musta neliö.
Jalostui idea mietelauseista, ja sanoista tekoihin. Valjastimme yhden ylimääräisen koneen tätä tehtävää varten, sillä ajatuksella, että palvelkoon tässä tarkoituksessa toistaiseksi - ja kun sijaiskonetta tarvitaan, lausekone vapautetaan.
Lauseita, ja toisinaan kuvia, on ollut monenlaisia. Filosofisia ajatelmia, runoja, lyriikoita, meemejä, omia tokaisuja - nyt jo yhteensä 602, kahdessa ja puolessa vuodessa.
Tällaiset jatkuvat jutut ovat aika hauskoja. Lisäksi on mukavaa ajatella, että lauseet leviävät laajalle kuin veteen heitetyn kiven saattelevat laineet, vaikka suoraa palautetta saakin harvoin - siis vaikka kirjoittaisi mitä. Ja vaikka lauseet ovat kertakäyttöisiä ja päivittäisiä, ne saattavat jäädä elämään. Lauseiden lataajilla saattaa olla mielikuva siitä, miten sanat otetaan vastaan, vaan kahvikeskustelut paljastavat yllättäviäkin tulkintoja. Ihmiset näkevät lauseissa useita eri asioita, peilaten omia todellisuuksiaan, mikä onkin ehkä parasta. Siinä ne ovat tarjolla ja jokainen ottaa tarvitsemansa, kuten vanhassa kunnon peruskoulussa.
Entä itse? Iloisinta on arkisen opetus- ja kasvatustyön ohessa peilata sitä lauseilla, jotka valottavat samaa asiaa erilaisista näkökulmista, luovat syvyyttä ja samalla tarjoavat keveyttä, huumoriakin. Lauseet taipuvat moneksi kuten työkin.
