”Ihanaa päästä takaisin tänne paratiisiin”, ” Huomenta rehtori! Tosi kiva tulla taas kouluun!”, ” Kyllä on ollu tätä ikävä!” ; ovat esimerkkejä oppilaiden kommenteista, joita kuulin koulujen aukaistessa ovensa kahdeksi lukukauden viimeiseksi viikoksi pitkän etäjakson jälkeen.
Ei ole epäilystäkään siitä, ettei ratkaisu olisi ollut tosi mieluinen suurimmalle osalle ainakin meidän oppilaistamme. Myös koulun aikuisten mielestä on ollut mukava palata taas niin normaaliin arkeen, kuin vain on ollut mahdollista.
Risuja antaisin heille, jotka määrittelivät turvallisesti lähiopetukseen palaamiseen sellaiset reunaehdot, joita käytännössä ei ollut mahdollista toteuttaa. Siinä on mielestäni jotain vahvasti kaksinaismoralistista. Paperilla näyttää hyvältä, mutta käytäntö on sitten jotain muuta.
Tässä poikkeuksellisessa keväässä on kuitenkin nähtävissä paljon hyvää, josta otamme opiksi tulevaisuuden varalle,
- - olemme entistäkin paremmin oppineet mukautumaan alati muuttuviin olosuhteisiin ja pelaamaan niillä nappuloilla, jotka kulloinkin on ollut käytettävissä
- - opettajat tuovat vahvasti sellaista viestiä, että etäjakson aikana on sellaiset oppilaat saaneet loistaa, jotka lähiopetuksessa ehkä mielellään jättäytyvät muiden varjoon
- - digiloikka on saanut lisää pituutta
- - osaamme nyt arvostaa yhteisöllisyyttä ja ihan tavallista arkea vielä entistäkin enemmän
- - vaikka koulu ja erityisesti opetuksen järjestäjä on saanut julkisuudessa myös osakseen paljon kritiikkiä, on koulujärjestelmämme osana toimivan yhteiskunnan rattaita näkynyt ihan uudessa tärkeässä osassa
Päätämme tämän erikoisen lukuvuoden viikon 22 lauantaina, niin kuin aina muulloinkin. Tällä kertaa kokoonnumme ryhmittäin luokkiin ja ilman huoltajien läsnäoloa. Ohjelma on osittain kunkin ryhmän omaa ja osittain virtuaalista. Muistamme kuudesluokkalaisia, jotka lähtevät jatkamaan opintietään yläkouluun ja jaamme stipendejä opinnoissaan eri tavoin kunnostautuneille oppilaille, kiitos vanhempainyhdistyksemme, joka kustantaa ko. stipendit.
Sen jälkeen oppilaat pääsevät ansaitulle kesälomalleen ja opettajat aloittavat ennen oman lomansa alkua opetuksen kesäkeskeytyksen.
E-puolen lomahoito pyörähtää täällä Niittykummussa taas käyntiin heti maanantaina useamman koulun oppilaiden ja erityiskoulunkäyntiavustajien voimin. Rehtorin lähiviikot täyttyvät uuden lukukauden suunnittelusta ja ( toivon mukaan) viimeisistä rekrytoinneista.
Kun muutama vuosi sitten pääsin kuulemaan arkkiatri Risto Pelkosen puhetta lääkärinvalaansa vannoville tuoreille lääkäreille, käsitteli hän muutamaankin otteeseen koulunkäyntiä ja sen tärkeää merkitystä jokaisen ihmisen elämässä.
Oma tulkintani puheesta oli nostaa esille elinikäisen oppimisen merkitys ja siihen rinnalle varhaisten kouluvuosien ( perusopetuksen) tärkeä rooli.
Hän kehui Suomen koulutusjärjestelmää, jossa jokaisella on mahdollisuus opiskella sitä alaa, jota haluaa ja niin pitkälle, kuin haluaa. Tiettyjä esteitä on ylitettävä ja haasteita on voitettava, mutta periaatteessa se on mahdollista kaikille.
Arkkiatri Pelkonen päätti silloin pari vuotta sitten puheensa lausumalla ( tunteikkaasti, useampi silmä yleisössä kostui) V.A. Koskenniemen runon Koulutie, jonka sanoin kiitän teitä kaikkia, oppilaita, henkilökuntaa, huoltajia ja yhteistyökumppaneita sekä satunnaisia blogin lukijoita tämän täysin poikkeuksellisen lukuvuoden läpiviennistä.
Palataan elokuussa asiaan, saas nähdä millaisin reunaehdoin J.
Koulutie
Olen unessa useasti
sinun kaduillas, koulutie.
Kotiportilta kouluun asti
minun askeleeni vie.
Syysaamu kirpeä koittaa
yli heräävän kaupungin
ja sen laidassa koski soittaa
tutun sävelen ilmoihin.
Talot matalat kahta puolta -
miten tunnen ne tarkalleen!
Yli niiden mäeltä tuolta
kohoo kirkko tornineen.
Ja mun matkani keskitiellä
näky ihana, aamuinen:
tytön sinisen kohtaan siellä
ja katsehen sinisen.
Vie jalat kuin karkelossa
läpi pienen puistikon.
Sen penkillä kuutamossa
ens runoni tehty on.
Ja puiston puiden takaa
- miten lempeine silmineen! -
mua katsoo kaunis, vakaa
runoruhtinas, piispa Franzén.
Ja koulun aitaa vastaan
jo vanhan rehtorin nään.
Miten tuttu astunnastaan
ja ryhdistä miehisen pään!
Syysaamu kirpeä koittaa
yli heräävän kaupungin
ja sen laidassa koski soittaa
tutun sävelen ilmoihin.
Ja ma unhotan läksyni vaivan
ja kaikki niin kaunihiks saa.
Mua jossain kaukana aivan,
elo ihana odottaa. -
Olen unessa useasti
sinun kaduillas, koulutie.
Ah, enkö ma hautahan asti
myös koululainen lie?
-V.A. Koskenniemi-
Kesäisin terveisin,
Niittykummun koulun rehtori
Maija Sinisalo
