Tällä viikolla palattiin sankoin joukoin takaisin kouluun, kun koronaviruksen leviämisen hidastamiseksi suunnattu etäkoulujakso päättyi. 38 koulupäivää opiskeltiin etänä, ja nyt on vielä 9 koulupäivää jäljellä lähiopetuksessa.
Ihan normaaliin arkeen ei voida palata, sillä tartuntariskejä yritetään vielä pienentää, jos suinkin voidaan. Opetusta on porrastettu, välituntien aikatauluja hiottu, sisääntuloja suunniteltu. Henkisesti, ja pesuaineellisesti, on varauduttu siihen, että huomattava määrä päivästä menee käsien pesuun, kerta toisensa jälkeen.
Tässä vaiheessa kouluvuotta yleensä retkeillään ja vaihdetaan vapaammalle, mikä on toki suunnitteilla nytkin - sallituissa puitteissa. Luontoretkiä, pyöräilyjä, lukupiknikkejä, maataidetta, urbaania suunnistusta... Moneen pystytään, vaikkei koulun lähiympäristöstä kauas lähdettäisikään.
Arvioinnit alkavat olla kasassa, ja vaikka joissain kohdissa nyt arveluttaisikin että miten toimia tämän kevään näyttöjen kanssa - lohdullista on, että sama poikkeustilanne on ollut kaikilla. Jokainen ensi syksyn opettaja, opetti hän mitä luokkaa tahansa, tietää että tänä keväänä oppilaat ovat olleet melkoisen merkillisessä tilanteessa. Syksyllä ehditään katsoa, että tarvitseeko jotain paikkailla tai vahvistaa, ja sille annetaan aikaa.
Ja sen lisäksi - tässä etäaikana on opittu aivan hurjasti jos sun minkälaisia taitoja, oppilaat ja opettajat! Digitaidot, työn organisointi, työn rajaaminen, itseohjautuvuus, kommunikointitaidot - kaikki näistä erittäin hyödyllisiä ja arvokkaita!
Tämä kevät on tosiaan näyttänyt sen, että kaikkea ei voi hallita, ja odottamattomia asioita tapahtuu yhtäkkiä. Arjen ja rutiinien uudelleenrakentaminen auttaa menemään eteenpäin oudossakin tilanteessa. Nyt on koulussa taas uusi arki, vielä pienen hetken.
Kesälomakin jo pian siintää silmissä, jaksaa jaksaa!
No comments:
Post a Comment