Voimahahmojen oma minikaupunki monialaisena oppimispelinä

Kolmasluokkalaiseni saivat kukin lukuvuoden aluksi nyrkillisen muovailuvahaa, ja tehtäväkseen muovailla siitä ikioman Voimahahmon. Positiivisuuspedagogiikkaanliittyviä luonteenvahvuuksia alettiin työstää näiden muovailuvahaotusten avulla siten, että oppilaat saivat noin kerran viikossa tehtäväkseen määritellä Voimahahmoilleen jonkun tietyn luonteenvahvuuden harjoiteltavaksi. Ajatuksena oli, että merkitessään vaikkapa rohkeuden tai sinnikkyyden oman Voimahahmonsa kehittämisen kohteeksi, harjoittelisi oppilas oikeasti itse käytännössä juuri tätä merkitsemäänsä luonteenvahvuutta pitkin päivää. 

Tämä haasteellinen tehtävä ei varsinaisesti lähtenyt lentoon ennen kuin toissapäivänä, jolloin huomasin oppilaiden keksineen aivan loistavan idean! Voimahahmoille oli perustettu pulpettiin päiväkoti. Ja toiseen pulpettiin sairaala. Lemmikkimäisiä piirteitä saaneet Voimahahmot saivat hellää hoivaa ja huolenpitoa kauniisti sisustetun päiväkodin ja hyvin varustellun sairaalan suojassa. Päässäni syttyi lamppu: tästähän voisi kehittää koko luokan oman Voima Cityn, jossa jokainen saisi perustaa jonkunlaisen palvelun omaan pulpettiinsa, miettiä yritykselleen nimen ja logon, suunnitella hinnaston, sisustaa huolellisesti ja markkinoida palvelujaan toisille. 

Hampurilaispaikka, askartelutarvikeliike, puhelinkauppa, jäätelöauto, spa-kylpylä, trampoliinipuisto, kampaaja, kirjasto, taidegalleria, elokuvateatteri, musiikkikerho, urheilutarvikeliike, pizzeria ja peliluola syntyivät saman tien Voimahahmojen ikiomaan valtakuntaan kolmasluokkalaisten ideoimana. Eipä aikaakaan kun kauppa kävi jo vilkkaana! Opettajana perustin pankin, ja jaoin ’palkkapäivänä’ jokaiselle oikeita seteleitä muistuttavia leikkirahoja 20€. Myös lainahakemuksia sai jättää pankkiin, mutta tosielämästä tutuin koukeroin: takaisinmaksusuunnitelma ja korko oli mietittävä etukäteen.

Yhden oppitunnin aikana oppilaat ehtivät suunnitella ja toteuttaa vaikka mitä! Ja samanlaista innostusta työn touhuun en ole nähnyt luokassani vielä koskaan aikaisemmin. Oli suorastaan käsittämätöntä, kuinka jokainen oppilas innostui tekemään plakaatteja, mainoksia ja hinnastoja, sekä askartelemaan palveluunsa liittyviä elementtejä. 

Monialaisena oppimispelinä minikaupunkityöskentelyssä toteutuu vaikka kuinka monta eri osa-aluetta myös laaja-alaisista tavoitteista; työelämätaitoja ja yrittäjyyttä mitä suurimmassa määrin sekä ajattelun ja oppimisen taitoa tietenkin. Teimme yhdessä oppilaiden kanssa myös sellaisen huomion, että peli opettaa ohimennen myös itsestä huolehtimisen ja arjen taitoja sikäli, että sotkuiseen pulpettiin on mahdotonta perustaa houkuttelevaa Voimahahmopalvelua... Sosiaalisten taitojen harjoittelu korostuu tässä kaupunkipelissä hyvinkin paljon, sillä oppilaat ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään. Kuvataide on lähtökohtana muovailuvahahahmojen työstämisessä ja muokkaamisessa, kuten myös kiinnostavien mainosten ja logojen piirtämisessä. Kirjoittamista harjoitellaan hinnastojen ja palvelukuvausten teksteissä, suullista ilmaisua mainosten markkinointikanavan eli dokumenttikameralle perustetun ’VoimaTuben’ esityksissä. Matematiikkaa opitaan käytännöllisten leikkirahojen avulla palveluja ostettaessa, pankin kanssa asioitaessa ja alennuksia laskiessa. 

Kun Voimahahmot käyttävät kaupunkinsa palveluja aktiivisesti, he samalla lujittavat luonteenvahvuuksiaan. Vihkoon kiinnitetty ruudukko täyttyy luonteenvahvuuksia harjoiteltaessa, ja täyttynyttä ruudukkoa palkitsee pankki ylimääräisellä rahalla tai rakennustarvikeliike ylimääräisillä kankaanpaloilla, puuhelmillä, napeilla, narunpätkillä tai sinitarralla. 

Mahtavaa huomata, että oppilaista liikkeelle lähtenyt idea poiki näin hienon ja hyödyllisen oppimispelin, jota oppilaat tuntuvat suorastaan rakastavan! 

Janna Hautamäki