Squashmestari 2022 - voitto 5A:lle!

 5A voitti Espoo Squash Rackets Club ry:n järjestämän koulujen välisten Squashmestari 2022 -kisan finaaliottelussa kultaa!

Palkintopysti

Kisan muita voittajia olivat Laajalahden 6lk 2.sijalla, ja Mäntymäen 5lk 3. sijalla. Onnea heillekin!

Kisaan lähti Niittykummusta 4.&5.luokkalaisia heti aamusta kahden opettajan kanssa, ja koko päivä vierähtikin Esport areenalla kisojen merkeissä. 

Niittykummun 4.luokkalaiset pelasivat hyvällä tsempillä ja ilosella meiningillä alkulohkon, mutta pelit päättyivät heidän osalta siihen.

5B pääsi alkulohkosta eteenpäin, mutta toinen peli seuraavassa lohkossa koitui kohtaloksi. Mahtava tsemppi sielläkin, hyvä fiilis ja meininki!

5A:lla oli koko kisan ajan todella vahvaa pelaamista ja hyvää kannustusta, ja se tuottikin suurta menestystä ja hyvää tulosta! 

Erityisesti täytyy kehua Niittykummun koulun oppilaita erittäin hyvästä käytöksestä ja urheilijamaisesta otteesta; kivasta kannustuksesta, ei dumattu toisia tai korostettu itseä. Hyvä fiilis ja hyvällä tsempillä kannatettiin kaikkia.

Kiva päivä, järjestelyt toimi hyvin, ja oli kiva olla mukana!

Pokaalin sisältökin oli aika makea!

Kisakuulumiset välitti Heidi Kerbs.

6A:n leirikoulu

 Leirikoulu

Syksyllä peruuntui harmillisesti 6A-luokan leirikouluretki. Mutta onneksi tilanne pelastettiin siirtämällä se maaliskuun lopulle, ja niin 6A vietti viime loppuviikkonsa leirikoulukeskus Velskolassa. Velskola-retkeen valmistauduttiin jo hyvissä ajoin, kun leirinvetäjät kävivät muutamaan otteeseen tervehtimässä 6A:ta. Retkeä oli odotettu innolla jo monta kuukautta. Leirikouluun pääsemisen tilannetta vaikeuttivat korona-rajoitukset kun kutoset eivät päässeet vitosluokalla keräämään rahaa koulun sisäisissä tapahtumissa. Onneksi apuna toimivat vanhemmat. 

Matkaan lähdettiin 23.3.2022 kun bussi lähti Niittykummun koulun pihalta kohti leirikeskusta. Bussimatkalla meininki oli rentoa ja innostunutta, vain netin puute hieman häiritsi oppilaita.

 

Kaikki aktiviteetit olivat hauskoja! Ensimmäisenä päivänä leikittiin tutustumisleikkejä. Se oli suurimman osan mielestä tylsää, koska kaikki tunsivat jo toisensa. Tehtiin magneetteja ja maalattiin mukeja ja illalla jotkut kävivät saunassa. Toisena päivänä leikittiin joitain leikkejä. Ulkona oli ongelmanratkaisua, jättiritsalla ja jousipyssyllä ampumista. Yllätysohjelma oli kakkukisa. Siinä piti täyttää ja koristella kakku. Tuomareiden mielestä kaikki kakut olivat hienoja ja herkullisia. Illalla käveltiin metsässä heijastinpolun taskulamppujen valossa. Sen jälkeen paistettiin makkaroita nuotiolla. Vapaa-ajalla oppilaat puuhailivat omia asioitaan. Joskus tosin jotkut olivat yhdessä oleskelutilassa.

Yleinen fiilis leirikoulussa oli mahtava ja vapaa-ajalla pidettiin paljon hauskaa. Välillä hieman tylsemmän aktiviteetin parissa oli tunnelma hieman väsynyttä mutta lähinnä oli pelkästään mahtavaa ohjelmaa. Monien mielestä leirikoulun ruoka oli tosi hyvää ja monipuolista ja parempaa kuin kouluruoka. Ruokailuja oli usein ja aina välillä oli myös jälkiruokaa. 

Leirikoulu päättyi perjantai aamuna jolloin vielä viimeisen ohjelman jälkeen bussi ajoi takaisin kouluun. Koulussa syötiin vielä lounas ja sen jälkeen pääsi kotiin lepäämään. 

Fiilikset leirikoulun jälkeen olivat haikeat ja väsyneet, mutta silti tyytyväiset ja onneliset. Oli ihanaa päästä seuraavana yönä kotiin omaan sänkyyn nukkumaan.

Kirjoittajat: Julia Viitaniemi & Milla Karppinen

Ideointi: Julia Viitaniemi, Milla Karppinen, Lilja Lehtinen, Otto Joutsen & Roope Klingberg

Muutto Uusikummun rakennukseen ja yhteisopettajuuden laajennus tiimiopettajuudeksi

 Meille niittykumpulaisille on tapahtumassa tämän kevään ja ensi syksyn aikana paljon asioita.

Tämä kuluva kevät 2022 on Niittykummun koululle viimeinen kevät tässä keltaisessa, vuonna 1948 valmistuneessa ja 1952 laajennetussa perinteikkäässä koulurakennuksessa.

Kun oppilaat ovat pelmahtaneet kesälaitumille kesäkuun alussa, tulee muuttofirma hakemaan koulusta muutettavat tavarat ja siirtää ne Uuusikummun koulurakennukseen n. 900 m päähän tästä vanhasta rakennuksesta odottamaan elokuuta, jolloin opet ja muu henkilökunta palaavat kesälaitumilta järjestämään tavaroita paikoilleen uudessa koulussamme.

Elokuussa pitäisi upouuden liikuntahallin olla myös valmiina käyttöön.

Muutto on pysyvä, emme ole palaamassa takaisin vanhaan koulurakennukseemme. Olemme jo aloittaneet muuton valmistelun, ja tavaroiden perkaaminen ja lajittelu vie paljon aikaa kevään aikana.

Sen lisäksi, että Niittykummun koulu muuttaa kokonaan Uusikummun rakennukseen, jossa on jo muutaman vuoden ajan opiskellut Niittykummun oppilaita (C-rakennuksessa), siirtyvät autisminkirjon luokkamme samassa nivelessä kokonaan uuteen Pohjois-Tapiolan kouluun.

Suunnittelemme siis uutta ja valmistelemme jäähyväisiä samanaikaisesti. Jäähyväiset jätetään vanhalle rakennukselle ja autisminkirjon luokkien henkilöstölle sekä oppilaille ja todella pitkäaikaiselle yhteistyölle autisminkirjon luokkien monien eri yhteistyökumppaneiden kanssa.

Uusikummun koulurakennuksessa saamme ottaa seuraavan askeleen yhteisopettajuuden kehittämistyössämme, kun avarat ja osin yhdisteltävät tilat antavat tälle kehittämiselle myöden. Siitä olemme tosi iloisia ja innokkaasti odottavalla mielellä.

Olemme järjestelmällisesti kehittäneet yhteisopettajuutta jo useamman vuoden ajan.

Yksi ikäluokka on meillä ollut yksi opetiimi, jossa opetetaan suomen- ja englanninkielisiä oppilaita osin yhdessä ja osin erikseen opetussuunnitelman määrittelemistä asioista riippuen. Suomenkielinen luokka on ykköseltä lähtien meillä yksi luokka, vaikka siinä olisi yli 25 oppilasta. Tällöin opettajia on luokassa 2. Välillä asioita tehdään isolla porukalla ja toisinaan jakaudutaan pienempiin ryhmiin.

Uudessa rakennuksessa pääsemme laajentamaan opetiimiajattelua siten, että tiimit tulevat rakentumaan ikäluokista 1-4, 2-5, 3-6 sisältäen molemmat koulumme opetuskielet - suomen ja englannin. Ko. tiimit sijoittuvat rakennuksessa lähelle toisiaan. Tiimeille laaditaan lukujärjestys siten, että osa aineista on "palkitettu" ja tiimi voi keskenään aina sopia kuinka opettajat ja ryhmät jakautuvat.

Isot ja pienet oppivat toinen toisiltaan ja opettajat saavat aina omasta opetiimistään tarvittaessa tukea. Kullekin tiimille voidaan järjestää siestalle oma suunnitteluaika, jolloin opet pääsevät yhdessä suunnittelemaan aina seuraavaa viikkoa tai pidempää jaksoa.

Olemme siirtyneet yksin tekemisestä yhdessä tekemiseen, kuten jo n. 15 v. sitten suunnittelimme tapahtuvan. Montessoriluokillamme tähän tapaan on toimittu jo parin vuosikymmenen ajan, joten tiedämme, että tässä on monenlaista synergiahyötyä ja yhteisöllisyys saa tilaisuuden kehittyä.

Kevättalvisin terveisin,
Maija Sinisalo, Niittykummun koulun rehtori

 

Kuvan ottanut Kati Kotamäki

 

Erasmus+ akkreditoitu koulu

 Niittykummun koulu on saanut Erasmus+ akkreditaation 2021-2027 ohjelmaan.

Tämä tarkoittaa, että tulevien vuosien aikana koulumme tekee suunnitelmallisesti ja tavoitteellisesti kansainvälisyystyötä Euroopan suuntaan. Tämä tulee näkymään monin eri tavoin - opettajat ja avustajat voivat hakeutua kursseille, tai varjostamaan töitä muihin kouluihin Erasmus+ kumppanimaissa, koulumme voi vastaanottaa vierailevia opettajia ja opiskelijoita, ja luokat voivat tehdä myös eTwinning -yhteistyötä kumppanikoulujen kanssa. Emme suunnittele oppilaiden kanssa tehtäviä matkoja ulkomaille tämän hankkeen puitteissa.

Niittykummun koulu on aiemminkin osallistunut Erasmus+ hankkeisiin, mutta kertaluontoisina projekteina. Nyt käsillä on akkreditaatio, mikä tuo projektiin myös pitkäjänteisyyttä, ja pidemmän tähtäimen tavoitteita.

Projektin alku ajoittuu myös koulumme muuttoniveleen -  ja tukee osaltaan toimintakulttuurin vahvistumista siltä osin. Autisminkirjon opetus muuttaa Niittykummusta Pohjois-Tapiolan yhtenäiskouluun, ja Niittykummun koulun tilat vaihtavat osoitetta Uusikummun kampuksen puolelle. Edessä on siis tilanne, kun opettajia ja oppilaita siirtyy muualle, ja fyysinen toimintaympäristömme muuttuu. Vaikka muutos on tiedossa, valmisteilla, ja odotettu - valmistaudumme myös sen mukana tuleviin haasteisiin, ja mahdollisuuksiin.

Erasmus+ projektissamme on kolme tavoitetta, joita tahdomme kehittää tulevien vuosien aikana koulussamme-

Tavoitteemme ovat:

- Yhtenäisyyden ja yhteenkuuluvuudentunteen kasvattaminen

- Yhteisopettajuuden kehittäminen koulussamme

- Uupumuksen merkkien tunnistaminen, ja niihin reagoiminen

Tavoitteet ovat nousseet koulun arjesta ja tarpeesta, ja siitä mihin suuntaan haluamme kouluamme kehittää. Erasmus+ akkreditaatio antaa uusia ulottuvuuksia ja mahdollisuuksia näiden teemojen lähestymiseen.

Seuraamme tavoitteidemme saavuttamista erilaisin mittarein - esimerkiksi kyselyiden avulla, havainnoimalla, keskustelemalla ja reflektoimalla. Tarkoituksena on hyödyntää mm. Espoon kaupungin keräämiä kyselyitä oppilailta ja opettajilta, ja seuraamme osallisuuden tunteen kehittymistä. Päivitämme opettajien yhteisiä tiimejä, kehitämme yhteisopettajuutta ja eri luokkatasojen välistä yhteistyötä. Kyselymittarit auttavat myös havainnoimaan, miten jaksaminen koetaan, niin meillä kuin yleisestikin.

Erasmus+ akkreditaatio antaa myös osaltaan uutta pontta tulevaisuuteen. Korona on syönyt viime vuosilta niin monia tapahtumia ja tekemisiä, niin tämä projekti antaa uskoa sille, että kyllä täältä vielä noustaan, ja päästään verkostoitumaan, kehittymään ja kehittämään uusissa ympäristöissä jälleen.

Päivitämme tänne blogiin, sekä koulun Instagram tilille @niittykummunkoulu Erasmus+ projektiimme liittyviä kuulumisia.

Toiminta on rahoitettu EU:n Erasmus+- ohjelman avulla. Lisätietoa Erasmus+ -ohjelmasta: www.oph.fi/erasmusplus .

3E:n satapäivä

Tänään 3E-luokassa vietettiin vähän erilaista perjantaipäivää. Tänään sattui nimittäin olemaan ekaluokkalaisten sadas koulupäivä! Laskujemme mukaan luokan kolmasluokkalaisille koulupäiviä on nyt kertynyt jo huimat 476! Koska olimme kaikki joka tapauksessa jälleen sata päivää aiempaa viisaampia, vietimme aamupäivän erilaisten satatehtävien parissa.

Aloitimme päivän Sata salamaa -biisin tahtiin tanssien. Tämän jälkeen kolmasluokkalaiset pääsivät opettamaan ykkösille, mitä tarkoittaa adjektiivi. Adjektiiveja keksittiinkin nopeasti useita, ja niillä täydennettiin tarinaa kuluneesta kouluvuodestamme. Valmis tarina tietysti nauratti meitä, kun hassut adjektiivit värittivät kerrontaa:

"Syksyn aikana miettiväiset oppilaat ovat opiskelleet paljon erilaisia asioita. He ovat laskeneet uutta matematiikkaa, lukeneet hassua äidinkieltä ja tutkineet vanhaa ympäristöoppia. Jokainen oppilas on päässyt myös harjoittelemaan nuorta englannin kieltä, ja jotkut jopa ryppyistä saksan kieltä. Liikuntatunneilla oppilaat ovat päässeet liikkumaan koulun ilkeissä saleissa. Joka päivä koululaiset ovat saaneet syödä sinistä ruokaa koulun likaisessa ruokalassa."

Jokainen pääsi taiteilemaan myös oman satamonsterin ohjeiden mukaan. Upeita otuksia valmistui hienosti keskittyen. Tulipa samalla kerrattua myös englannin sanastoa!

Pääsimme myös liikkumaan oppilaiden keksimien erilaisten jumppaliikkeiden parissa. Tehtävän lopussa olimme kaikki tehneet yhteensä 100 liikettä, huh huh!

Ruokailun jälkeen juhlistimme sadatta koulupäivää poppariannoksella ja jatkoimme satatehtäviä. Testasimme, kuinka monta heittoa nopalla on tehtävä, että saisi kokonaisen sataruudukon väritettyä silmälukujen mukaisesti. Tässäkin tehtävässä innostusta riitti, ja ruudukot täyttyivät. Havaitsimme, että ruudukon täyttymiseen tarvitaan noin 30 heittoa.

Viimeisenä ykkösluokkalaiset pääsivät vielä arvailemaan mysteeripussien lukumääriä. Kolmasluokkalaiset olivat valmistaneet pussit ykkösiä varten aiemmin viikolla matikassa. Arvailujen jälkeen kolmoset pääsivät paljastamaan ykkösille, että jokaisessa pussissa olikin tasan 100 samaa esinettä!

Nyt lähdemme kaikki hyvillä mielin viikonloppua viettämään, ja maanantaina jatketaan innokasta opiskelua 101:nnen koulupäivän merkeissä!

-Liisi Mäkelä

Koulu on kohtaamisen paikka

 

Pysähdy hetkeksi. 

Miten sinä voit? Mikä tuottaa juuri nyt haastetta tai surua? 

Mikä puolestaan iloa, rakkauden tai onnistumisen tunnetta?

…

“Ope, milloin tämä korona loppuu?”

Pitkä poikkeusaika on jättänyt jäljen, jolta koulukaan ei ole voinut välttyä. Osa uuden normaalin käytännöistä on sujahtanut miltei näkymättömäksi osaksi koulun arkea. Samalla odotamme, ehkä ei enää paluuta, mutta helpottavaa muutosta ja sen myötä kasvaneen kuormituksen asteittaista purkautumista. Karanteenien vuoksi etäkoulua on välillä käyty yksittäin ja välillä yhdessä koko luokan voimin. Yhteydet pätkivät, tunnukset eivät toimi, suunniteltuja ja odotettuja projekteja joudutaan perumaan. Varasuunnitelmien keksimisestä on tullut jo oma taiteenlajinsa, jonka taitavat niin opettajat kuin välillä myös oppilaat. Kaikesta on kuitenkin selvitty ja kaikesta selvitään.

Kevään 2020 laajamittainen yhteiskunnan sulkutila jäi monien oppilaiden muistoihin ja koulun merkitys on edelleen varsin korkealla oppilaiden puheissa. Osa oppilaista jännittää edelleen saman tilanteen toistumista siitä huolimatta, että etäkoulun käytännöt ovat tulleet tutuiksi ja ajatus opiskelusta kotoa käsin saattaa joskus maanantaiaamuisin hetkellisesti viehättää. Osaa meistä painaa lisäksi edelleen huoli omasta tai läheisten terveydestä ja jaksamisesta.

Koulumme Instagram-tili kertoo monista hienoista, jopa luokka-asteet ylittävistä, projekteista, innostavista retkistä, yhteisistä juhlista, kilpailuista ja vierailijoista. Niitä käyttäjän NiittykummunKoulu profiilissa on jälleen vilissyt koronatilanteen sallimissa rajoissa. Se, mikä kuvista ei välttämättä suoraan välity, on päivittäinen kohtaaminen. Tuon pienen ja joskus ehkä hieman huomaamattomalta tuntuvan sanan takana on turvallisen koulun tärkein rakennusaine. Kohtaamisen tavoite löytyy myös koulumme tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmasta, ja sen toteutumisesta pyrimme pitämään kiinni viimeiseen asti, vaikka monia asioita joudutaan nykytilanteessa perumaan tai soveltamaan.

“Huomenta! Mitä kuuluu?”

“Miten voitte tänä aamuna? Jos et halua viitata ja kertoa, voit peukkumittarilla näyttää miltä sinusta nyt tuntuu.”

“Onko kaikki hyvin? Haluaisitko jutella asiasta rauhassa?”

Oppilaat kaipaavat kohtaamista - niin luokkakavereiden kuin koulun aikuisten. Pienilläkin juttuhetkillä, yhteisellä huumorilla, katseilla ja hyväksyvällä hymyllä on valtavan suuri merkitys meille kaikille. Kohdattava saa tulla kohdatuksi omana itsenään ja kokee samalla olevansa osa joukkoaan. Me kaikki tarvitsemme sitä.

Myös yhteiseen tilaan kokoontuminen lämmittää. Meidän 4A-luokan “koulun viileimmässä” luokkahuoneessa tämä tapahtuu konkreettisesti varsinkin kylminä talviaamuina ensimmäisen oppitunnin edetessä, mutta ruumiinlämmön lisäksi ilmassa tuntuu leijuvan myös paljon muuta. Tuon aivan erityisen lämmön havaitsimme työparini kanssa konkreettisesti silloin, kun ensimmäisen etäkoulun aikaan käytimme aluksi päivän ensimmäisen Meetin aikana usein pitkän tovin vilkutteluun ja jokaisen osallistujan pikaiseen huomioitiin kamera kerrallaan. Kameralle käydään luokassamme vilkuttelemassa edelleen, jos sellainen huomataan opettajan pöydällä striimavan oppituntia. Älä huoli, sinä et ole yksin.

Kolmannen luokan yhden viikkotunnin ArvoKas-oppituntia lukuunottamatta lukujärjestyksessä ei tällä hetkellä ole kiinteästi merkittyä hetkeä kohtaamiselle tai paljon julkisessa keskustelussa nousseiden tunnetaitojen harjoittelulle. Kuitenkin niitä varten on omalla tavallaan aikaa koulun kellon tahdittama koulupäivä. Kohtaamiselle on kuitenkin annettava aikaa ja rauhaa. Yhteen hiileen puhaltaminen lähtee luokan sisältä, jossa opettaja(t) ja muut koulun aikuiset antavat oman jatkuvan esimerkkinsä ja tukensa, mutta se lopullinen taika tapahtuu oppilaiden yhteisen sitoutumisen kautta ja leviää siitä osaksi koko koulun tunnelmaa. Kohtaaminen on myös tärkeä osa osallisuutta ja sen kasvattamista kouluyhteisössä, johon myös opetussuunnitelma meitä ohjaa.

Kollegani totesi taannoin, että tämä aika vaatii ymmärrystä ja armollisuutta toinen toisiamme kohtaan sekä suhteessa kaikkiin kouluyhteisön jäseniin: oppilaisiin, koteihin ja huoltajiin, opettajiin, avustajiin, rehtoreihin ja muuhun henkilökuntaan. Kasvatuskumppanuus on siirtynyt pitkälti etäyhteyden päähän, mutta huoltajien tuki ja yhteistyö on tuntunut ja kantanut meitä täällä koulussa. Toivomme saman välittyneen myös koteihin. Kohtaamisen tärkeyttä haluamme korostaa myös kodeille, mutta samalla myös ymmärryksen ja armollisuuden itseään ja muita kohtaan.

“Miten sinun päiväsi sujui?”  (Vinkki: Peukkumittari on myös kotona helppo tapa saada vastaukseen hieman lisää tarttumapintaa ja osallisuuden helppoutta…)

“Miltä sinusta tuntuu?”

“Mikä tuntuu vaikealta ja missä asiassa kaipaisit lisää apua?”

“Missä onnistuit ja mistä pidät?”

Kysymysten ja vastausten sijaan on myös hetkiä, jotka vaativat vain läsnäoloa ja tiedon “sinä olet tärkeä”. Ollaan lähellä, kuulolla ja tuetaan yhdessä. Kohtaamista ei onneksi tarvitse perua. 

Rauhallista ja rentouttavaa joulun aikaa meille kaikille!

Toivottaaa 4A:n opettaja Esteri Orjasniemi 

sekä koko muu Niittykummun koulun väki

Kuvassa opettaja Mark Wardin maalaus Shelter/Suojautua 2021. Ehkä koulu parhaimmillaan on tuo suuri suojaava sateenvarjo. Suoja, jossa jokainen tulee kohdatuksi ja jossa jokainen pääsee omalla parhaalla tavallaan ja omilla kyvyillään yhdessä oppimaan kohtaamisen taitoja.

2AB Avaruusprojekti

 Tänä vuonna on jälleen nähty 2.luokkalaisten avaruusprojekti koulussamme.

A ja B luokkien oppilaat muodostivat 12 ryhmää, joiden tehtävänä oli tuottaa avaruus-aiheinen kirja, minkä sisältönä on raapaleita.

Raapale on tasan 100 sanaa pitkä, valmis kirjoitus. Otsikoissa voi olla lisäksi vielä 15 sanaa lisäksi. Raapaleet voivat olla faktaa tai fiktiota, tai sekoitus molempia.

Ryhmien oman työskentelyn lisäksi kolme opettajaa pyörittivät pajatunteja, jolloin oppilaat pääsivät tutkimaan avaruusaiheisia kirjoja, näkemään tämänhetkistä avaruustutkimusta avaruusasemalta, ja oppivat aurinkokunnasta ja kuun vaiheista.

Projektitunneilla nähtiin upeaa ryhmätyöskentelyä, kun ryhmät tukivat ja kannustivat toisiaan, ja jakoivat tehtäviä hienosti. Raapaleita kirjoitettiin käsin ja koneella, ja tietoa haetiin kirjoista, tietokoneilta, ja tablet-laitteilta. 2.luokkalaiset kirjautuivat sujuvasti tietokoneille, jakoivat dokumentteja toisilleen yhteiskirjoittamista varten, ja löysivät sanalaskurin raapale-kirjoittamisen tueksi!

Kirjojen valmistuttua jokainen sai teoksen kotiin, ja lisäksi yhdet ylimääräiset jäivät vielä koululle, kun järjestimme avaruuskirjamessut. Ennen messuja itsearvioinneissa pohdittiin, miltä tuntuu kun kirjat ovat valmiita, ja pian muutkin näkevät ne. Koronan vuoksi emme voineet kasvotusten esitellä töitä koko koululle, mutta projektivideo työskentelystä jaettiin luokkiin katsottavaksi. Parin viikon ajan muut luokat ja opettajat pääsivät "akvaarioon" katsomaan ja lukemaan raapaleidentäyteisiä kirjoja, ja jättivät ihania palauteviestejä ahkerille avaruustieteilijöille. 

Avaruusprojekti rakentui suurelta osin koulun oman sisäisen toiminnan mukaan, mutta ilman eri tahojen yhteistyötä ja lisämausteita, olisi paljon jäänyt puuttumaan!

Iso Omenan kirjastosta saimme suuren määrän avaruuskirjoja lainaan koko projektin ajaksi. Erillistä avaruuskirjavinkkausta ei voitu järjestää, mutta he keräsivät valmiin kasan materiaalia luokkiin hyödynnettäväksi. 

Saimme etäoppitunnin  Ursalta (tähtitieteellinen yhdistys), joka sattumoisin viettää tänä vuonna 100 v. juhlavuotta! Jonna Rintamäki Ursalta havainnollisti aurinkokuntamme taivaankappaleiden kokoeroja, esitteli suuren suuria tähtiä, ja näytti mitä tähtikuvioita talviselta taivaalta voi nähdä.

Ja viimeisenä, muttei lainkaan vähäisimpänä, pääsimme Heurekaan. Siellä oppilaille oli Tähtien tuolla puolen -planetaario elokuva, sekä ohjattu Aurinkokunta-työpaja (ja tietysti vapaa-aikaa ja eväiden syöntiä - jokaisen retken kohokohta). Tämä retki mahdollistui Niittykummun koulun vanhempainyhdistyksen, sekä luokkien vanhempien avustuksella. Heidän kauttaan saimme retken rahoituksen, sekä varaukset hoidettua. Suuri kiitos siis sekä koulun vanhempainyhdistykselle, että luokkien vanhemmille!