Taas ollaan perjantaissa, ja etäkoulua on käyty jälleen viikon verran. Pöly on selvästi hieman jo laskeutunut, vaikka uutta ja erikoista tämä kaikki toiminta edelleen on.
Suurin haaste kaikkinensa on rajaaminen.
Miten rajaat tehtäviä ja työmäärää oppilaille?
Miten rajaat omaa työaikaa kotona?
Varsinkin, kun tilanne on näin uusi, ja toimintaa kehitetään sitä mukaa kun se edistyy, on huomattu oppilaille menevän liikaa tehtävää, tai liian monta viestiä liian monesta kanavasta, liian monelta opettajalta, ja usein koulupäivään nähden myös liian myöhään.
Mutta pikkuhiljaa tämäkin toimintamalli hioutuu, ja muuttuu paremmaksi.
Toinen, mikä on syytä pitää mielessä ja sydämessä näinä etäkouluaikoina, on armollisuus. Armollisuus oppilaita kohtaan, kun he ovat monin paikoin aika yksin ohjaamassa oppimistaan. Armollisuutta huoltajia kohtaan, joilla nappulat ovatkin kokoajan kotona, omat työt huutavat tekemistä, ja siihen päälle pitäisi vielä auttaa lapsiaan ymmärtämään mitä näissä tehtävissä kuuluu tehdä, ja samalla hoitaa lounaat kaikille, joka päivä. Armollisuutta opettajia kohtaan, kun visiot eivät ehkä toteudukaan, ohjeissa on toivomisen varaa, ja kysymystulva usealta suunnalta on digitaalisenakin loputon. Armollisuutta ylempää tahoa kohtaan, jonka tehtävänä on antaa määräyksiä tällaisena aikana, ja sitä myöten saa myös kaiken vastalauseryöpyn niskaansa.
Hiljalleen tämä tästä, päivä kerrallaan, ja uusia oppeja talteen ottaen.
Lisäksi - mikä onni ja autuus, että kun tämmöinen pandemia ja eristäytyminen napsahti kohdalle, oltiin näin vahvasti kevään puolella. Ulkona on ihanasti seurattavaa kevään etenemisessä, ja auringonpaiste sekä pitenevät illat antavat jaksamista. Fiilis olisi varmasti eri marraskuun alussa...
Tästä ajasta on varmasti monta hyvää oppia tulossa, ja ne auttavat tulevaisuudessa ihan normaalinkin kouluarjen organisoinnissa monin tavoin.
Leppoisaa viikonloppua lukijoille!
No comments:
Post a Comment