Muutto Uusikummun rakennukseen ja yhteisopettajuuden laajennus tiimiopettajuudeksi

 Meille niittykumpulaisille on tapahtumassa tämän kevään ja ensi syksyn aikana paljon asioita.

Tämä kuluva kevät 2022 on Niittykummun koululle viimeinen kevät tässä keltaisessa, vuonna 1948 valmistuneessa ja 1952 laajennetussa perinteikkäässä koulurakennuksessa.

Kun oppilaat ovat pelmahtaneet kesälaitumille kesäkuun alussa, tulee muuttofirma hakemaan koulusta muutettavat tavarat ja siirtää ne Uuusikummun koulurakennukseen n. 900 m päähän tästä vanhasta rakennuksesta odottamaan elokuuta, jolloin opet ja muu henkilökunta palaavat kesälaitumilta järjestämään tavaroita paikoilleen uudessa koulussamme.

Elokuussa pitäisi upouuden liikuntahallin olla myös valmiina käyttöön.

Muutto on pysyvä, emme ole palaamassa takaisin vanhaan koulurakennukseemme. Olemme jo aloittaneet muuton valmistelun, ja tavaroiden perkaaminen ja lajittelu vie paljon aikaa kevään aikana.

Sen lisäksi, että Niittykummun koulu muuttaa kokonaan Uusikummun rakennukseen, jossa on jo muutaman vuoden ajan opiskellut Niittykummun oppilaita (C-rakennuksessa), siirtyvät autisminkirjon luokkamme samassa nivelessä kokonaan uuteen Pohjois-Tapiolan kouluun.

Suunnittelemme siis uutta ja valmistelemme jäähyväisiä samanaikaisesti. Jäähyväiset jätetään vanhalle rakennukselle ja autisminkirjon luokkien henkilöstölle sekä oppilaille ja todella pitkäaikaiselle yhteistyölle autisminkirjon luokkien monien eri yhteistyökumppaneiden kanssa.

Uusikummun koulurakennuksessa saamme ottaa seuraavan askeleen yhteisopettajuuden kehittämistyössämme, kun avarat ja osin yhdisteltävät tilat antavat tälle kehittämiselle myöden. Siitä olemme tosi iloisia ja innokkaasti odottavalla mielellä.

Olemme järjestelmällisesti kehittäneet yhteisopettajuutta jo useamman vuoden ajan.

Yksi ikäluokka on meillä ollut yksi opetiimi, jossa opetetaan suomen- ja englanninkielisiä oppilaita osin yhdessä ja osin erikseen opetussuunnitelman määrittelemistä asioista riippuen. Suomenkielinen luokka on ykköseltä lähtien meillä yksi luokka, vaikka siinä olisi yli 25 oppilasta. Tällöin opettajia on luokassa 2. Välillä asioita tehdään isolla porukalla ja toisinaan jakaudutaan pienempiin ryhmiin.

Uudessa rakennuksessa pääsemme laajentamaan opetiimiajattelua siten, että tiimit tulevat rakentumaan ikäluokista 1-4, 2-5, 3-6 sisältäen molemmat koulumme opetuskielet - suomen ja englannin. Ko. tiimit sijoittuvat rakennuksessa lähelle toisiaan. Tiimeille laaditaan lukujärjestys siten, että osa aineista on "palkitettu" ja tiimi voi keskenään aina sopia kuinka opettajat ja ryhmät jakautuvat.

Isot ja pienet oppivat toinen toisiltaan ja opettajat saavat aina omasta opetiimistään tarvittaessa tukea. Kullekin tiimille voidaan järjestää siestalle oma suunnitteluaika, jolloin opet pääsevät yhdessä suunnittelemaan aina seuraavaa viikkoa tai pidempää jaksoa.

Olemme siirtyneet yksin tekemisestä yhdessä tekemiseen, kuten jo n. 15 v. sitten suunnittelimme tapahtuvan. Montessoriluokillamme tähän tapaan on toimittu jo parin vuosikymmenen ajan, joten tiedämme, että tässä on monenlaista synergiahyötyä ja yhteisöllisyys saa tilaisuuden kehittyä.

Kevättalvisin terveisin,
Maija Sinisalo, Niittykummun koulun rehtori

 

Kuvan ottanut Kati Kotamäki

 

Erasmus+ akkreditoitu koulu

 Niittykummun koulu on saanut Erasmus+ akkreditaation 2021-2027 ohjelmaan.

Tämä tarkoittaa, että tulevien vuosien aikana koulumme tekee suunnitelmallisesti ja tavoitteellisesti kansainvälisyystyötä Euroopan suuntaan. Tämä tulee näkymään monin eri tavoin - opettajat ja avustajat voivat hakeutua kursseille, tai varjostamaan töitä muihin kouluihin Erasmus+ kumppanimaissa, koulumme voi vastaanottaa vierailevia opettajia ja opiskelijoita, ja luokat voivat tehdä myös eTwinning -yhteistyötä kumppanikoulujen kanssa. Emme suunnittele oppilaiden kanssa tehtäviä matkoja ulkomaille tämän hankkeen puitteissa.

Niittykummun koulu on aiemminkin osallistunut Erasmus+ hankkeisiin, mutta kertaluontoisina projekteina. Nyt käsillä on akkreditaatio, mikä tuo projektiin myös pitkäjänteisyyttä, ja pidemmän tähtäimen tavoitteita.

Projektin alku ajoittuu myös koulumme muuttoniveleen -  ja tukee osaltaan toimintakulttuurin vahvistumista siltä osin. Autisminkirjon opetus muuttaa Niittykummusta Pohjois-Tapiolan yhtenäiskouluun, ja Niittykummun koulun tilat vaihtavat osoitetta Uusikummun kampuksen puolelle. Edessä on siis tilanne, kun opettajia ja oppilaita siirtyy muualle, ja fyysinen toimintaympäristömme muuttuu. Vaikka muutos on tiedossa, valmisteilla, ja odotettu - valmistaudumme myös sen mukana tuleviin haasteisiin, ja mahdollisuuksiin.

Erasmus+ projektissamme on kolme tavoitetta, joita tahdomme kehittää tulevien vuosien aikana koulussamme-

Tavoitteemme ovat:

- Yhtenäisyyden ja yhteenkuuluvuudentunteen kasvattaminen

- Yhteisopettajuuden kehittäminen koulussamme

- Uupumuksen merkkien tunnistaminen, ja niihin reagoiminen

Tavoitteet ovat nousseet koulun arjesta ja tarpeesta, ja siitä mihin suuntaan haluamme kouluamme kehittää. Erasmus+ akkreditaatio antaa uusia ulottuvuuksia ja mahdollisuuksia näiden teemojen lähestymiseen.

Seuraamme tavoitteidemme saavuttamista erilaisin mittarein - esimerkiksi kyselyiden avulla, havainnoimalla, keskustelemalla ja reflektoimalla. Tarkoituksena on hyödyntää mm. Espoon kaupungin keräämiä kyselyitä oppilailta ja opettajilta, ja seuraamme osallisuuden tunteen kehittymistä. Päivitämme opettajien yhteisiä tiimejä, kehitämme yhteisopettajuutta ja eri luokkatasojen välistä yhteistyötä. Kyselymittarit auttavat myös havainnoimaan, miten jaksaminen koetaan, niin meillä kuin yleisestikin.

Erasmus+ akkreditaatio antaa myös osaltaan uutta pontta tulevaisuuteen. Korona on syönyt viime vuosilta niin monia tapahtumia ja tekemisiä, niin tämä projekti antaa uskoa sille, että kyllä täältä vielä noustaan, ja päästään verkostoitumaan, kehittymään ja kehittämään uusissa ympäristöissä jälleen.

Päivitämme tänne blogiin, sekä koulun Instagram tilille @niittykummunkoulu Erasmus+ projektiimme liittyviä kuulumisia.

Toiminta on rahoitettu EU:n Erasmus+- ohjelman avulla. Lisätietoa Erasmus+ -ohjelmasta: www.oph.fi/erasmusplus .

3E:n satapäivä

Tänään 3E-luokassa vietettiin vähän erilaista perjantaipäivää. Tänään sattui nimittäin olemaan ekaluokkalaisten sadas koulupäivä! Laskujemme mukaan luokan kolmasluokkalaisille koulupäiviä on nyt kertynyt jo huimat 476! Koska olimme kaikki joka tapauksessa jälleen sata päivää aiempaa viisaampia, vietimme aamupäivän erilaisten satatehtävien parissa.

Aloitimme päivän Sata salamaa -biisin tahtiin tanssien. Tämän jälkeen kolmasluokkalaiset pääsivät opettamaan ykkösille, mitä tarkoittaa adjektiivi. Adjektiiveja keksittiinkin nopeasti useita, ja niillä täydennettiin tarinaa kuluneesta kouluvuodestamme. Valmis tarina tietysti nauratti meitä, kun hassut adjektiivit värittivät kerrontaa:

"Syksyn aikana miettiväiset oppilaat ovat opiskelleet paljon erilaisia asioita. He ovat laskeneet uutta matematiikkaa, lukeneet hassua äidinkieltä ja tutkineet vanhaa ympäristöoppia. Jokainen oppilas on päässyt myös harjoittelemaan nuorta englannin kieltä, ja jotkut jopa ryppyistä saksan kieltä. Liikuntatunneilla oppilaat ovat päässeet liikkumaan koulun ilkeissä saleissa. Joka päivä koululaiset ovat saaneet syödä sinistä ruokaa koulun likaisessa ruokalassa."

Jokainen pääsi taiteilemaan myös oman satamonsterin ohjeiden mukaan. Upeita otuksia valmistui hienosti keskittyen. Tulipa samalla kerrattua myös englannin sanastoa!

Pääsimme myös liikkumaan oppilaiden keksimien erilaisten jumppaliikkeiden parissa. Tehtävän lopussa olimme kaikki tehneet yhteensä 100 liikettä, huh huh!

Ruokailun jälkeen juhlistimme sadatta koulupäivää poppariannoksella ja jatkoimme satatehtäviä. Testasimme, kuinka monta heittoa nopalla on tehtävä, että saisi kokonaisen sataruudukon väritettyä silmälukujen mukaisesti. Tässäkin tehtävässä innostusta riitti, ja ruudukot täyttyivät. Havaitsimme, että ruudukon täyttymiseen tarvitaan noin 30 heittoa.

Viimeisenä ykkösluokkalaiset pääsivät vielä arvailemaan mysteeripussien lukumääriä. Kolmasluokkalaiset olivat valmistaneet pussit ykkösiä varten aiemmin viikolla matikassa. Arvailujen jälkeen kolmoset pääsivät paljastamaan ykkösille, että jokaisessa pussissa olikin tasan 100 samaa esinettä!

Nyt lähdemme kaikki hyvillä mielin viikonloppua viettämään, ja maanantaina jatketaan innokasta opiskelua 101:nnen koulupäivän merkeissä!

-Liisi Mäkelä

Koulu on kohtaamisen paikka

 

Pysähdy hetkeksi. 

Miten sinä voit? Mikä tuottaa juuri nyt haastetta tai surua? 

Mikä puolestaan iloa, rakkauden tai onnistumisen tunnetta?

…

“Ope, milloin tämä korona loppuu?”

Pitkä poikkeusaika on jättänyt jäljen, jolta koulukaan ei ole voinut välttyä. Osa uuden normaalin käytännöistä on sujahtanut miltei näkymättömäksi osaksi koulun arkea. Samalla odotamme, ehkä ei enää paluuta, mutta helpottavaa muutosta ja sen myötä kasvaneen kuormituksen asteittaista purkautumista. Karanteenien vuoksi etäkoulua on välillä käyty yksittäin ja välillä yhdessä koko luokan voimin. Yhteydet pätkivät, tunnukset eivät toimi, suunniteltuja ja odotettuja projekteja joudutaan perumaan. Varasuunnitelmien keksimisestä on tullut jo oma taiteenlajinsa, jonka taitavat niin opettajat kuin välillä myös oppilaat. Kaikesta on kuitenkin selvitty ja kaikesta selvitään.

Kevään 2020 laajamittainen yhteiskunnan sulkutila jäi monien oppilaiden muistoihin ja koulun merkitys on edelleen varsin korkealla oppilaiden puheissa. Osa oppilaista jännittää edelleen saman tilanteen toistumista siitä huolimatta, että etäkoulun käytännöt ovat tulleet tutuiksi ja ajatus opiskelusta kotoa käsin saattaa joskus maanantaiaamuisin hetkellisesti viehättää. Osaa meistä painaa lisäksi edelleen huoli omasta tai läheisten terveydestä ja jaksamisesta.

Koulumme Instagram-tili kertoo monista hienoista, jopa luokka-asteet ylittävistä, projekteista, innostavista retkistä, yhteisistä juhlista, kilpailuista ja vierailijoista. Niitä käyttäjän NiittykummunKoulu profiilissa on jälleen vilissyt koronatilanteen sallimissa rajoissa. Se, mikä kuvista ei välttämättä suoraan välity, on päivittäinen kohtaaminen. Tuon pienen ja joskus ehkä hieman huomaamattomalta tuntuvan sanan takana on turvallisen koulun tärkein rakennusaine. Kohtaamisen tavoite löytyy myös koulumme tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmasta, ja sen toteutumisesta pyrimme pitämään kiinni viimeiseen asti, vaikka monia asioita joudutaan nykytilanteessa perumaan tai soveltamaan.

“Huomenta! Mitä kuuluu?”

“Miten voitte tänä aamuna? Jos et halua viitata ja kertoa, voit peukkumittarilla näyttää miltä sinusta nyt tuntuu.”

“Onko kaikki hyvin? Haluaisitko jutella asiasta rauhassa?”

Oppilaat kaipaavat kohtaamista - niin luokkakavereiden kuin koulun aikuisten. Pienilläkin juttuhetkillä, yhteisellä huumorilla, katseilla ja hyväksyvällä hymyllä on valtavan suuri merkitys meille kaikille. Kohdattava saa tulla kohdatuksi omana itsenään ja kokee samalla olevansa osa joukkoaan. Me kaikki tarvitsemme sitä.

Myös yhteiseen tilaan kokoontuminen lämmittää. Meidän 4A-luokan “koulun viileimmässä” luokkahuoneessa tämä tapahtuu konkreettisesti varsinkin kylminä talviaamuina ensimmäisen oppitunnin edetessä, mutta ruumiinlämmön lisäksi ilmassa tuntuu leijuvan myös paljon muuta. Tuon aivan erityisen lämmön havaitsimme työparini kanssa konkreettisesti silloin, kun ensimmäisen etäkoulun aikaan käytimme aluksi päivän ensimmäisen Meetin aikana usein pitkän tovin vilkutteluun ja jokaisen osallistujan pikaiseen huomioitiin kamera kerrallaan. Kameralle käydään luokassamme vilkuttelemassa edelleen, jos sellainen huomataan opettajan pöydällä striimavan oppituntia. Älä huoli, sinä et ole yksin.

Kolmannen luokan yhden viikkotunnin ArvoKas-oppituntia lukuunottamatta lukujärjestyksessä ei tällä hetkellä ole kiinteästi merkittyä hetkeä kohtaamiselle tai paljon julkisessa keskustelussa nousseiden tunnetaitojen harjoittelulle. Kuitenkin niitä varten on omalla tavallaan aikaa koulun kellon tahdittama koulupäivä. Kohtaamiselle on kuitenkin annettava aikaa ja rauhaa. Yhteen hiileen puhaltaminen lähtee luokan sisältä, jossa opettaja(t) ja muut koulun aikuiset antavat oman jatkuvan esimerkkinsä ja tukensa, mutta se lopullinen taika tapahtuu oppilaiden yhteisen sitoutumisen kautta ja leviää siitä osaksi koko koulun tunnelmaa. Kohtaaminen on myös tärkeä osa osallisuutta ja sen kasvattamista kouluyhteisössä, johon myös opetussuunnitelma meitä ohjaa.

Kollegani totesi taannoin, että tämä aika vaatii ymmärrystä ja armollisuutta toinen toisiamme kohtaan sekä suhteessa kaikkiin kouluyhteisön jäseniin: oppilaisiin, koteihin ja huoltajiin, opettajiin, avustajiin, rehtoreihin ja muuhun henkilökuntaan. Kasvatuskumppanuus on siirtynyt pitkälti etäyhteyden päähän, mutta huoltajien tuki ja yhteistyö on tuntunut ja kantanut meitä täällä koulussa. Toivomme saman välittyneen myös koteihin. Kohtaamisen tärkeyttä haluamme korostaa myös kodeille, mutta samalla myös ymmärryksen ja armollisuuden itseään ja muita kohtaan.

“Miten sinun päiväsi sujui?”  (Vinkki: Peukkumittari on myös kotona helppo tapa saada vastaukseen hieman lisää tarttumapintaa ja osallisuuden helppoutta…)

“Miltä sinusta tuntuu?”

“Mikä tuntuu vaikealta ja missä asiassa kaipaisit lisää apua?”

“Missä onnistuit ja mistä pidät?”

Kysymysten ja vastausten sijaan on myös hetkiä, jotka vaativat vain läsnäoloa ja tiedon “sinä olet tärkeä”. Ollaan lähellä, kuulolla ja tuetaan yhdessä. Kohtaamista ei onneksi tarvitse perua. 

Rauhallista ja rentouttavaa joulun aikaa meille kaikille!

Toivottaaa 4A:n opettaja Esteri Orjasniemi 

sekä koko muu Niittykummun koulun väki

Kuvassa opettaja Mark Wardin maalaus Shelter/Suojautua 2021. Ehkä koulu parhaimmillaan on tuo suuri suojaava sateenvarjo. Suoja, jossa jokainen tulee kohdatuksi ja jossa jokainen pääsee omalla parhaalla tavallaan ja omilla kyvyillään yhdessä oppimaan kohtaamisen taitoja.

2AB Avaruusprojekti

 Tänä vuonna on jälleen nähty 2.luokkalaisten avaruusprojekti koulussamme.

A ja B luokkien oppilaat muodostivat 12 ryhmää, joiden tehtävänä oli tuottaa avaruus-aiheinen kirja, minkä sisältönä on raapaleita.

Raapale on tasan 100 sanaa pitkä, valmis kirjoitus. Otsikoissa voi olla lisäksi vielä 15 sanaa lisäksi. Raapaleet voivat olla faktaa tai fiktiota, tai sekoitus molempia.

Ryhmien oman työskentelyn lisäksi kolme opettajaa pyörittivät pajatunteja, jolloin oppilaat pääsivät tutkimaan avaruusaiheisia kirjoja, näkemään tämänhetkistä avaruustutkimusta avaruusasemalta, ja oppivat aurinkokunnasta ja kuun vaiheista.

Projektitunneilla nähtiin upeaa ryhmätyöskentelyä, kun ryhmät tukivat ja kannustivat toisiaan, ja jakoivat tehtäviä hienosti. Raapaleita kirjoitettiin käsin ja koneella, ja tietoa haetiin kirjoista, tietokoneilta, ja tablet-laitteilta. 2.luokkalaiset kirjautuivat sujuvasti tietokoneille, jakoivat dokumentteja toisilleen yhteiskirjoittamista varten, ja löysivät sanalaskurin raapale-kirjoittamisen tueksi!

Kirjojen valmistuttua jokainen sai teoksen kotiin, ja lisäksi yhdet ylimääräiset jäivät vielä koululle, kun järjestimme avaruuskirjamessut. Ennen messuja itsearvioinneissa pohdittiin, miltä tuntuu kun kirjat ovat valmiita, ja pian muutkin näkevät ne. Koronan vuoksi emme voineet kasvotusten esitellä töitä koko koululle, mutta projektivideo työskentelystä jaettiin luokkiin katsottavaksi. Parin viikon ajan muut luokat ja opettajat pääsivät "akvaarioon" katsomaan ja lukemaan raapaleidentäyteisiä kirjoja, ja jättivät ihania palauteviestejä ahkerille avaruustieteilijöille. 

Avaruusprojekti rakentui suurelta osin koulun oman sisäisen toiminnan mukaan, mutta ilman eri tahojen yhteistyötä ja lisämausteita, olisi paljon jäänyt puuttumaan!

Iso Omenan kirjastosta saimme suuren määrän avaruuskirjoja lainaan koko projektin ajaksi. Erillistä avaruuskirjavinkkausta ei voitu järjestää, mutta he keräsivät valmiin kasan materiaalia luokkiin hyödynnettäväksi. 

Saimme etäoppitunnin  Ursalta (tähtitieteellinen yhdistys), joka sattumoisin viettää tänä vuonna 100 v. juhlavuotta! Jonna Rintamäki Ursalta havainnollisti aurinkokuntamme taivaankappaleiden kokoeroja, esitteli suuren suuria tähtiä, ja näytti mitä tähtikuvioita talviselta taivaalta voi nähdä.

Ja viimeisenä, muttei lainkaan vähäisimpänä, pääsimme Heurekaan. Siellä oppilaille oli Tähtien tuolla puolen -planetaario elokuva, sekä ohjattu Aurinkokunta-työpaja (ja tietysti vapaa-aikaa ja eväiden syöntiä - jokaisen retken kohokohta). Tämä retki mahdollistui Niittykummun koulun vanhempainyhdistyksen, sekä luokkien vanhempien avustuksella. Heidän kauttaan saimme retken rahoituksen, sekä varaukset hoidettua. Suuri kiitos siis sekä koulun vanhempainyhdistykselle, että luokkien vanhemmille!

Exciting day in Niittykumpu's grade 6 class

 Special Visit From one of the Risto Räppääjä movie stars - Lumi Kallio

Wednesday began like any other school day in Niittykumpu School – the yard quickly filled with cheerful students full of endless stories of this and that. The senior students however, the sixth graders from the Finnish class, had a look of anticipation as they entered the school doors. Rimbo Salomaa, the producer in Solar Films, would be visiting their Lisää Kielitaitoa lesson. What the students did not know yet was that Rimbo was bringing a surprise special guest along with him.

Lisää Kielitaitoa promotes and strengthens English language skills of students in the sixth grade Finnish class. The teachers have introduced interesting projects that engage and inspire the students, enhancing research, thinking and writing skills. This semester the students have been working on a project called ‘My Favorite Film’. In small groups of three or four students, they began by brainstorming films they have watched, which ones they have liked best and what they have particularly liked about the films. In groups, the students settled on a movie that all group members have watched and liked. Together they did descriptive research on what, where, when and how the movie was made. They also searched for information regarding the success or failure of the film, as well as ascertaining factors that made the movie a success or failure. The most favorite part of the research for the students was, of course, finding information about their favorite actors and actresses.

Today’s surprise guest was Lumi Kallio (Nelli Nuudelipää), one of the main actors in last year’s Risto Räppääjä, and the Wrong Vincent film. The movie is the latest of eight films, and the most exceptional since it premiered at the brink of the pandemic. The cheerful and friendly teenage girl was first met by a silence-struck grade six class that soon erupted into exhilarant energy and vigor, wheeling around her for selfies. Rimbo Salomaa gave a presentation on highlights of the making of Risto Räppääja, introducing the students into the process of selecting the ideal child actor amidst many great applicants.

Lumi participated actively by talking about her own personal experience during the pre-production, shooting of the movie and post-production with promo tour and premiere. This was a very interesting aspect. The students enjoyed listening and watching video clips of Risto Räppääjä and the Strong man and Risto Räppääjä and the wrong Vincent. Questions were naturally flowing, and Rimbo and Lumi answered them briskly. One of the students asked the length of making a movie, to which we were all surprised to learn that it could take years for a movie to finally be in the movie theatres. Risto Räppääjä films are the most popular children’s movies in Finland, and therefore the length of completing it, from the inception of the script to the premier, was a sound two years. A much shorter length of time compared to many others.

In sixth grade, students get plenty of opportunity to present project-work before an audience, which is usually their own class. Lumi Kallio’s visit was an inspiration - that no matter how big or small the project is, the students can make the most of the occasion by preparing well and giving the presentation the best they can.

As the sixth-grade students prepare to leave for their autumn holiday, there’s an air of expectancy at the coming presentations of their projects on ‘My Favorite Film’, after the holiday. A lot of effort and group discussions has gone into their research, and I personally can’t wait to be in the audience!

Maailma aukeaa taas - aukeaahan?

 Niittykummussa, kuten muissakin kouluissa, on opetelu parin viimeisen vuoden aikana elämään koronan kanssa. Koulussa näkyy maskeja, ruokailut ovat väljiä, ja retkiä ja vierailuja on ollut todella vähän.

Nyt näyttäisi siltä, että ainakin tämä viimeisin osa saa ehkä avautua jälleen hieman!

Oppilasryhmien liikkumista julkisissa liikennevälineissä sallitaan, mutta edelleen välttäen suuria ruuhkautumisia. Leirikoulujakin voi alkaa taas suunnitella!

Tällä viikolla Niittykummun koulusta on lähtenyt luokkia retkelle konserttiin kuuntelemaan Tapiola Sinfonietan Avain Hukassa -esitystä, sekä Luonnontieteelliseen museoon.

Vaikka koulu pyörii hyvin omana talonaan, ja talon sisällä ja välittömässä lähiympäristössäkin riittää tekemistä ja tutkittavaa, opetuksen elävöittäminen retkien avulla antaa kouluarkeen paljon. Uusia kokemuksia ja kohteita, mutta myös mahdollisuuden harjoitella liikkumista ryhmässä, seurata aikatauluja ja julkisen liikenteen toimintaa, itsesäätelyä ja toisten huomioon ottamista.

Vielä odotellaan, että valtakunnallisella tasolla ilmoitetaan, että kasvomaskien käytöstä voisi luopua opetustilanteissa. Eiköhän sekin päivä koita pian ^_^