Pyörätempaus

Koulumme Vihreä raati (olemme HSL:n kummikoulu) ja Liikkuva koulu järjestivät
yhdessä pyörätempauksen tänään.

Tarkoituksena on saada mahdollisimman moni oppilas ja henkilökunnan jäsen tulemaan
pyörällä kouluun.
Huoltajat kuitenkin päättävät, saavatko lapset tulla pyörällä kouluun.
Normaalisti suosituksena on ollut, että ykkös-kakkosluokkalaiset eivät pyöräilisi koulumatkoja, 

mutta nyt olisi poikkeus tietenkin huoltajan luvalla. 

Pyörällä kouluun tulleet laskettiin luokittain ja prosentuaalisesti aktiivisin luokka palkittiin

Otimme laskuissa huomioon taxilaiset, pitkämatkalaiset ja ykkös-kakkoset, jotta tasavertaisuus 

luokkien välillä säilyy.

Koulussa oli päivän aikana mahdollista vierailla erilaisilla pyöräilyyn liittyvillä pisteillä;

• KLO 8.15 JA KLO 9.00 ALKAEN KYPÄRÄRATSIA PYÖRÄTELINEILLÄ
• Kiinnityksen tarkistus
• Karkki kypärästä (ja toinen oikeasta kiinnityksestä☺)

• KLO 10.15-12 TAITORATA TAKAPIHALLA
• Pistekortti

Jonossa taitoradalle

•  KLO 11-12 KYPÄRÄPISTE KATOKSESSA
• Kiinnityksen ja kireyden tarkistus

• KLO 11-12 PYÖRÄN KATSASTUSPISTE ALAPIHALLA 
• Katsastuskortti

• KLO 11-12 PYÖRÄN HUOLTOPISTE ALAPIHALLA
• Ketjujen rasvaus
• Kumien pumppaus
• Satulan säätö

Varareksi Arja huoltohommissa

Pyörättömät oppilaat voivat myös vierailla ko. pisteillä, ja oppilaat lainasivat pyöriä ja kypäriä
kavereilleen.

Lisäksi luokissa oli pyöräilyaiheista toimintaa, esim. Kahoot visa, 

Oppi ja ilo-sivuston liikennemerkkimuistipeli, ja Liikenneturvan YouTube kanavalta
liikennesääntövideoiden katsomista ja keskustelua.

Kaikkiaan varsin monipuolinen päivä pyöräilyteeman alla!

1a ja 1b lukupiknikillä

Ekaluokkalaiset ovat lukeneet ahkerasti tämän kevään aikana. He ovat lukemalla keränneet luokan seinälle lukutilkkupeittoa. Jokainen oppilas on saanut tilkun, johon kotona luettuaan 10min. on saanut värittää yhden ruudun. Tilkku tuotiin kouluun, kun se oli täynnä ja kaikki tilkut kerättiin luokan seinälle. 

Oppilaille oli luvattu ”palkinnoksi” lukupiknik, kun tilkkuja oli tarpeeksi kertynyt seinälle. Tavoitteet saavutettiin ja tänään oltiin piknikillä läheisessä puistossa. Oppilaat saivat ottaa mukaan kirjan, herkkuja ja viltin, jonka päällä istua. 

Oppilaat lukivat ensin ahkerasti kirjoja herkkuja syöden ja lopuksi jäi aikaa myös leikille. Lukupiknik oli menestys ja oppilaat innoissaan!

Niittykumpu goes Erasmus+!

Saimme viime viikolla tietää, että Erasmus+ hankerahoitushakemuksemme olikin mennyt seulasta läpi, ja kaksikielinen opetiimi lähtee matkaan! Otimme uutisen ilolla ja innolla vastaan, sillä myönnettävästi olimme jo luopuneet toivosta, ja arvelleet että hakemuksemme on arkistoitu jonnekin Mappi Ö:hön.

Sinne se hakemus ny meni... 

Odottavan aika oli siis pitkä, mutta lopulta palkitseva. Ja nytpä onkin kiirettä pitänyt, sillä allekirjoittanut oli kiinnostunut kesäkuun alussa alkavasta kurssista Kyproksella, ja eihän se ihan niin vain ole, että rahat tuli,  ja matkaan.

Tässä seuraa siis ensin pieni selvitys siitä, mitä kaikkea on pitänyt tehdä tähän mennessä.

Alkuperäinen hakemusprosessi tiivistettynä:

- Erasmus+ liikkuvuushakemus. Kyseinen lomake on sen melkein 30 sivua, mutta CIMOn sivuilla on myös erittäin hyvät ja yksityiskohtaiset neuvot joka askeleelle.

     - Tähän hakemuksen täyttöön kuuluu myös mielenkiintoisten kurssien valinta School Education Gateway sivustolta. Tämä osa oli itseasiassa varsin mielekästä ;). Kun olimme löytäneet kurssimme, saatoimme alkaa tarkemmin kirjaamaan hakemukseen tämän kaksikielisten opettajien kouluttautumisprojektia. Hankeprojektimme nimi oli edelleen "CLIL teachers' further training", mutta suurimmalla osalla kurssikiinnostuksissa oli myös ICT taitojen kehittämistä, ja niiden tuomista luokkaan.

     - Lisäksi pitää kirjautua URF-portaaliin, ja hakea PIC-numeroa, täyttää perus-, tilitieto-, ja oikeussubjektilomakkeita. Varsinkin listan loppupään asioita olisi ollut aika orpoa lähteä tekemään ilman rehtorin ja koulusihteerin hyvin auttavaista asennetta.

    - Hakemus laskee sitten automaattisesti lähtömaan ja kohdemaan perusteella lentoavustuksen, henkilökohtaisen tuen, kurssimaksun, ja koululle osoitetun tuen jokaista lähtijää kohden.

    - Kannattaa muuten tehdä tämä ihan rauhassa ajan kanssa, eikä niin, että lähettää sen tuntia ennen deadlinea...

Lomake jos toinenkin...

Ja tuo oli vasta siinä hakuvaiheessa. Sitten muutaman kuukauden, ja haudattujen haaveiden jälkeen, tulikin ilmoitus, että hanke on hyväksytty, ja alkoi seuraava prosessi.

Meillä jokainen lähtijä on menossa eri kursseille eri maihin, ja koska itselläni sattuu tästä meidän sakista olemaan ensimmäinen lähtö, kirjaan tässä nyt niitä mitä olen tässä myönteisen päätöksen jälkeen vielä tehnyt;

- Otin yhteyttä kurssinvetäjään, ja ja ilmoittauduin. Osa ilmoittautuneista oli jo laittanut nimensä listaan ennen myönteistä rahoituspäätöstä, mutta varmistuakseen että pääsee kurssille jos hakemukset menevätkin läpi. Tai voihan olla, että joihinkin maihin rahoituspäätökset tulivat aiemmin, kuin meille. Joka tapauksessa oman kurssini kohdalla kävi tuuri, ja sain viimeisen vapaan paikan. Tähän kurssiin kuuluu myös majoituksen järjestäminen kurssinpitäjän puolelta, niin siltä osin selvisin myös helpolla.

- Espoon kaupungin ESSI-portaalista löytyi muutaman mutkan jälkeen (ESSI > toimialat > sivistystoimi > suomenkielinen opetus > tietopankki > kansainvälinen toiminta > kansainvälisen toiminnan opas) hyvin kattavat ohjeet kansainväliselle toiminnalle. Sitä nivaskaa on tullut selattua edestakaisin muutamaankin otteeseen näinä päivinä.

- Lennot piti varata HRG-matkatoimiston kautta, sillä se hoitaa Espoon kaupungin työntekijöiden matkajärjestelyjä. Puhelinpalvelu oli erittäin ystävällistä, ja nettiportaali varsin selkokäyttöinen. Nettiportaalia varten piti olla tiedossa reskontra ja kustannuspaikkanumerot, ja näissä koulusihteeri oli jälleen avuksi. Jos kurssini ei olisi järjestänyt majoitusta, senkin pitäisi mennä sitten HRG:n kautta, jotta kulut ja rahoitukset saadaan ohjattua oikeita kautta oikeisiin kohteisiin.

- Piti täyttää virkamatkahakemus opetusvirastolle. Vaikka matka sijoittuukin opetuksettomaan kesäkeskeytysaikaan osaltani, matkaan olen silti lähdössä Niittykummun koulun nimiin saadulla rahalla, ja näin varmistan vakuutustenkin olevan osaltani voimassa. Tämä hakemus pitää olla vähintään 2 viikkoa ennen matkaa rehtorin puoltamana virastolla.

     - Tähän hakemukseen kirjataan sitten ne kaikki kulut - lennot, kurssimaksu, majoitus, ja muut. Kuten tuolla yllä mainitsin, alkuperäinen hakemus laskee lähtijöille rahamäärän lentoihin, kurssiin, ja henkilökohtaiseen avustukseen, millä on tarkoitus kattaa asumiskuluja. Siispä kaupungille lähtevään virkamatkahakemukseen "Muut kulut" kohtaan tuli se määrä joka jäi kun vähennettiin Erasmus+ rahasta todelliset matkakulut. Muita kuluja kattaakseni tulee luultavasti kuittirumbaa eteen reissun jälkeen, mutta matkamuistojahan nekin ;)

- Lisäksi tässä odotellaan kokoajan, että se virallinen CIMOn ja Espoon välinen hankesopimus tulisi sähköposteihin, mitä viime viikon hyväksyntäkirjeessä sanottiin tällä viikolla tuleman. Jahka tuo sopimus tulee, se pitää vielä välittää eteenpäin virastoon tietylle henkilölle, ja täyttää sopimuksesta eräänlainen kaavake, jotta se arkistoituu kaupungilla oikeaan paikkaan.

- Alkuperäiset hakemuspaperit (tai tulosteet niistä..) lähtevät postitse virastoon, jotta ne saadaan siinäkin muodossa arkistoitua.

- Jokaisen pitäisi vielä kurssistaan hoitaa todistuksena Europass - liikkuvuustodistus, mikä on sitten ihan virallinen todistus mm. Opetushallituksenkin silmissä, ja ilmeisesti ihan näppärä lisä myös CV:n täytteeksi. Toki sekin on viissivuinen lomake mihin tarvitaan leimoja ynnä muuta, mutta eikai mikään ole virallista, jos ei ole leimaa päällä.

Sitten on lisäksi tietysti kurssilta itseltään saadut ennakkotehtävät, mutta niitä nyt hoitaa tässä matkatäpinöissään ihan mielellään :)

Opiskeluflow

Taas tuli kaksi päivää istuttua yliopistolla intensiivisesti ja ahmittua kaikkea kivaa ja hyödyllistä uutta tietoa. Ensimmäisenä päivänä tutustuttiin Ville-oppimisympäristöön ja päästiin myös itse tekemään ja kokeilemaan sähköisten tehtävien tekemistä. Turun yliopiston IT-laitokselta Ville-oppimisympäristön sisällöstä kertoi enemmän Mikko-Jussi Laakso. Hän oli iloinen siitä, että motivoituneita opettajia löytyy ympäri Suomen ja heidän avullaan saadaan kehitettyä tätäkin järjestelmää eteenpäin. Hänen mielestään on tärkeää tehdä kentällä olevien opettajien kanssa yhteistyötä. Ville-oppimisympäristöä pääsen itse kokeilemaan syksyllä oman luokkani kanssa ja sen jälkeen pystyn enemmän sanomaan sen toimivuudesta ja innostavuudesta.  Erittäin mielenkiintoista, mutta mietin vaan, että mistä tämä aika tähän kaikkeen, mutta kesällä sitten.. Saimmekin yhdeksi oppimistehtäväksi suunnitella sähköisen tehtävän omien intressien ja tarpeiden mukaan. Ei vielä hajuakaan, mistä itse haluaisin tehdä, mutta sekin varmasti alkaa selkiytymään tässä aikanaan. 

Toinen päivä oli varustettu mielenkiintoisilla alustusluennoilla, jotka todella pistivät pohtimaan kaikenlaista. Ensimmäisenä meille puhui Robert Siipola fysiikan ja tähtitieteenlaitokselta koneoppimisesta eli mitä ja miten koneet oppivat. Hän kertoi hurjistakin tulevaisuuden kuvista, mitä koneiden avulla tullaan saavuttamaan mm. itseohjautuvat autot, eri keliä voidaan puhua koneiden avulla sujuvasti ja jopa siitä, miten koneet voivat ehkä joskus vielä arvioida kokeita, esim. essee vastauksia. Hurjia juttuja, mutta kyllä teknologia ja maailma kovaa vauhtia kehittyvät. 

Sen jälkeen saatiin infoa aiheesta fyysinen ympäristö osana digitaalista oppimisympäristöä. Jiri Lallimo Turun yliopiston opettajkoulutuslaitokselta puhui koulurakennuksen yhteissuunnittelun dynamiikasta ja sykleistä sekä eri näkökulmista käyttäjien osallisuudesta. Muutoksen tavoittelu on pitkäjänteistä toimintaa. Yhteisön käsitteiden ja toiminnan muutos vaatii kaikkien yksilöiden omakohtaisen panoksen, kohdistuupa se rakentamisen suunnitteluun, OPS-jalkautukseen, pedagogiseen/teknologiseen käyttöönottoon tai hajautetun johtamisen käytäntöihin (tiimit ja vastuualueet ym.). Visioiden ja tavoitteiden konkretisointi vaatii yhteisiä välineitä (kuvat, prosessit, tekstit ja paljon muuta). Aleksi Lahti taas puhui fyysisestä ergonomiasta (työasennot, kalusteet, tilan muunneltavuus, melu, valaistus) kognitiivisesta ergonomiasta (valaistus, käytettävät välineet, ilmanvaihto, akustiikka, viihtyvyys tilassa) ja organisatorisesta ergonomiasta (nettiyhteydet, virranjakelu, työvälineiden sijoittelu).  Samalla vertailimme omaa tilannetta eri kouluissa. Keskustelimme myös äänen vaikutuksesta työhyvinvointiin liittyen, sen verran on tutkimusten mukaan ääntä luokassa välillä, niin kuin olisi imuri koko ajan päällä. Saimme myös nähdä mallin siitä, miten erään koulun yksi luokka oli uudelleen sisustettu ja tehty toimivaksi oppimisympäristöksi. 

Hyvä mieli jäi taas opintopäivistä ja paljon ajatuksia ja pohdittavaa siitä, miten itse voisi näitä asioita toteuttaa omassa koulussa ja luokassa.

-Sanna-

Osallistamispäivä

Tänään vietimme koulussamme osallistamispäivää, jolloin oppilaat olivat vastuussa tarjottavasta ohjelmasta, ja pajoja sai kiertää mielensä mukaan. Sattuipa niin ihana sääkin, että ulkonakin saattoi järjestää monenlaista toimintaa.

Tarjolla oli discoa ja buffettia, origamia, lautapelejä, tietovisaa, kättely- ja kuppileikkejä, rentoutumispiste, ja monenlaisia ulkopelejä. Oppilaat saivat itse valita mille pisteille menevät, ja kuinka kauan aikaa siellä viettävät. Osalla oppilaista oli myös mukana "osallistamispassi", jonka avulla saattoivat suunnistaa eri pisteille, ja pysyä kärryillä siitä, missä olivat jo olleet, ja mitä olisi vielä tarjolla.

Satuprojektilaiset saivat esittää töidensä tulokset tänään. Mainosjulisteet oli nostettu seinille jo aiemmin viikolla, ja omia repliikkejä harjoiteltu sitä varten, että osaisi kertoa omasta työstään vieraalle yleisölle.

Oli kyllä huikeeta katsoa oppilaiden ilmeitä, kun he näkivät tänään omat esityksensä valmiina ja saivat esittää niitä muille. Hienoja esityksiä oli! Ilmassa leijui jännitystä ja supinaa ja raikuvaa naurua. Suosikkielokuvakin taisi löytyä. Itse näimme myös ekaa kertaa nämä esitykset ja olimme ylpeitä oppilaistamme. 

Pienessä ajassa on tapahtunut valtavaa kehitystä. Oppilaat ovat kyselleet päivittäin, että onko tänään projektia ja odottavat jo seuraavaa. Mielestämme olemme siis onnistuneet tavoitteessamme saada oppilaat sisään projektin tekemiseen ja innostumaan siitä. Seuraavalla kerralla lisää haasteita ja enemmän vastuuta myös oppilaille projektin suunnittelussa ja toteuttamisessa. 

 

Mutta nyt on syytä ryhtyä nauttimaan kesäisestä säästä, ja alkavasta pitkästä viikonlopusta. Satuprojekti on nyt saatettu loppuun, mutta KETO-hommat, opiskelut, ja uudet ideoinnit jatkuvat vielä! Tarkoituksena on saada tätä blogia pidettyä elossa uusien projektien, hankkeiden, ja ideoiden myötä.

Seuraavaan kertaan,

Sanna&Maria

Ajatuksia tutkivasta oppimisesta

Nyt sain tutustua Kai Hakkaraisen luennon kautta erittäin mielenkiintoiseen näkökulmaan tutkivasta oppimisesta. Siinä pohdittiin, miten käy painetuille oppikirjoille oppimisessa ja, miten koulua voitaisiin kehittää tästä suunnasta. Itse kuuntelin luentoa innostuneena. Asia ei ole uutta ja Hakkarainenkin on kehittänyt sitä jo 90-luvulta lähtien, mutta tämän näkökulman tuominen kouluihin ei ole ollut helppoa. Tämä on muutos, johon koko yhteisön tulisi osallistua. Tutkivassa oppimisessa oppiminen ymmärretään yksilön ja yhteisön vuorovaikutuksessa tapahtuvaksi prosessiksi. Uuden tiedon luominen on yhteinen prosessi ja kaikkien vastuulla. Koulua ja opetusta tulee kehittää siihen suuntaan, että se tarjoaa yhteisöllisen oppimisen valmiuksia eli yhdessä opitaan ja opetellaan asioita. Pyritään myös oppimaan kriittistä tarkastelua eri tietolähteisiin liittyen.

Hakkarainen toi esille ajatuksen, että koulumaailmassa ajatus "kertaus on opintojen äiti" (rutiini asiantuntijuus) voitaisiin ajatella ennemminkin niin, että "vaihtelu on opintojen äiti"(adaptiivinen asiantuntijuus). Oppilas on virittinyt ja valmistautunut kohtaamaan uusia ongelmia. Oppijat keksivät ratkaisuja onglemiin yksin ja yhdessä. Heidät myös ohjataan työskentelemään avoimien ongelmien kanssa ja ratkaisemaan niitä. Oppimisesta tulisi tehdä sytyttävämpi ja innostavampi kokonaisuus.

Tutkiva oppiminen edellyttää kohteen (aiheen) laajentamista. Tähän juuri liittyy ilmiöpohjaisuus, kyseleminen ja ihmettely, tapauslähtöisyys sekä kriittinen tarkastelu. Yritetään luoda ilmapiiri, jossa vallitsee jaettu asiantuntijuus. Oppiminen on materiaalisesti ja sosiaalisesti hajautunut prosessi. Tämän myötä opettajilta vaaditaan suuria muutoksia, mm. teknologiaan liityyviä muutoksia. Muutokset vaativat aikaa ja sopeutumista.

Tietoa luodaan ulkoisella muistikentällä, jolloin muut välineet ovat apuna. Oppijat itse tuottavat oppimateriaalia. Itse materiaalia valmistamalla oppii paljon ennemmän. Opettaja delegoi oppimiseen liittyvät prosessit oppijoille, he itse siis kysyvät ja selittävät asioita. Opettaja on tutkivan oppimisen sydän. Hän ohjaa ja tukee oppijoitaan prosessin aikana. Tietoa luova oppiminen pohjautuu yhteisölliseen teknologiaan. Tällöin luodaan digitaalinen muistikirja, muistiinpanot tehdään oppimisympäristöön eli johonkin tietokantaan. Hakkarainen puhuu kohteellisuus näkökulmasta (kohde, jonka kanssa työskennellään sekä tuotetaan konkreettisesti tuotteita) ja tietokäytäntö näkökulmasta. Tietokäytäntö näkökulman mukaan tiedon luomisen prosessissa työskennellään ylitse pitkien ajanjaksojen, esim. koulussa projektit. 

Tutkivaan oppimiseen kuuluu suunnittelemalla oppiminen, ongelmalähtöinen oppiminen, ilmiöperustainen oppiminen ja projektioppiminen. Oppijat kytketään sisällön tuottamiseen pikemmin kuin pelkästään sen omaksumiseen (tiedon hankinta) ja siitä keskustelemiseen (osallistuminen). Opettaja ja oppilaat avaavat sisältöjä yhdessä, innostutaan yhdessä sekä yhdistetään ideoita puolin ja toisin. Haasteena on oppimateriaalit ja niiden tekeminen, tarvitaan tukimateriaaleja. Oppilaat luovat oman materiaalinsa itse. Materiaalit sisältävät ongelmatehtäviä ja haasteita, jotka ohjaavat oppijaa. Pitää olla myös materiaalia, joka johdattaa tutkittavaan aiheeseen, esim. haastatteluja, videoita, simulaatioita, mallinnuksia ja itseopiskeltavaa lähdemateriaalia. Materiaalin tulee olla hyvää, innostavaa ja sytyttää opiskelijaa ajattelemaan itse sekä viimeisintä tietoa, ajankohtaista ja hyvin jäsenneltyä. Sen tarkoitus on rohkaista lukijan omaa ajattelua ja ohjata arvioimaan kriittisesti materiaalia. Materiaalit ohjaavat ydinperiaatteiden äärelle ja samalla avautuu tiedollisia polkuja sekä linkkejä eri tietolähteisiin. Mukana voi olla myös opettajajohtoista opettamista, mutta kuitenkin niin, että "vaihtelu on opintojen äiti".

Jaettujen tietokäytäntöjen luominen ja jakaminen yhteisössä on haastavaa. Yritetään saada koko yhteisö toimimaan mukana (esim. virtuaalisesti). Opettaja on avainasemassa tämän kulttuurin ja prosessin kehittämisessä. Opettajan pitää uskaltaa heittäytyä tietomaailmaan ja luoda verkostoja projekteihin liittyen (opettajan tutkivan oppimisen kehittäminen). Tämä voi olla haastellista, koska ihmisellä ei ole  valmiita mekanismeja muuttaa omia sosiaalisia käytäntöjään ja uuden omaksuminen vaatii aikaa. Asiantuntijuutta tulee jakaa myös muille. Se opettaja joka lähtee kehittämään projekteja, on oppinut kokemuksesta ja tietää, miten toimitaan ja osaa ohjata oppilaita sekä muita opettajia.

Hakkaraisen ajatukset sivuavat hyvin omaa satuprojektiamme. Tämä oli ensimmäinen projektimme ja olemme mielestämme matkalla hyvään suuntaan ilmiöpohjaisen opetuksen toteuttamisessa. Omasta projektistamme opimme paljon ja osaamme jatkossa kehittää sekä oppilaiden että opettajien projektitaitoja. Näillä eväillä ja ajatuksilla on hyvä edetä kohti seuraavaa projektia.

-Sanna-