Ajatuksia tutkivasta oppimisesta

Nyt sain tutustua Kai Hakkaraisen luennon kautta erittäin mielenkiintoiseen näkökulmaan tutkivasta oppimisesta. Siinä pohdittiin, miten käy painetuille oppikirjoille oppimisessa ja, miten koulua voitaisiin kehittää tästä suunnasta. Itse kuuntelin luentoa innostuneena. Asia ei ole uutta ja Hakkarainenkin on kehittänyt sitä jo 90-luvulta lähtien, mutta tämän näkökulman tuominen kouluihin ei ole ollut helppoa. Tämä on muutos, johon koko yhteisön tulisi osallistua. Tutkivassa oppimisessa oppiminen ymmärretään yksilön ja yhteisön vuorovaikutuksessa tapahtuvaksi prosessiksi. Uuden tiedon luominen on yhteinen prosessi ja kaikkien vastuulla. Koulua ja opetusta tulee kehittää siihen suuntaan, että se tarjoaa yhteisöllisen oppimisen valmiuksia eli yhdessä opitaan ja opetellaan asioita. Pyritään myös oppimaan kriittistä tarkastelua eri tietolähteisiin liittyen.

Hakkarainen toi esille ajatuksen, että koulumaailmassa ajatus "kertaus on opintojen äiti" (rutiini asiantuntijuus) voitaisiin ajatella ennemminkin niin, että "vaihtelu on opintojen äiti"(adaptiivinen asiantuntijuus). Oppilas on virittinyt ja valmistautunut kohtaamaan uusia ongelmia. Oppijat keksivät ratkaisuja onglemiin yksin ja yhdessä. Heidät myös ohjataan työskentelemään avoimien ongelmien kanssa ja ratkaisemaan niitä. Oppimisesta tulisi tehdä sytyttävämpi ja innostavampi kokonaisuus.

Tutkiva oppiminen edellyttää kohteen (aiheen) laajentamista. Tähän juuri liittyy ilmiöpohjaisuus, kyseleminen ja ihmettely, tapauslähtöisyys sekä kriittinen tarkastelu. Yritetään luoda ilmapiiri, jossa vallitsee jaettu asiantuntijuus. Oppiminen on materiaalisesti ja sosiaalisesti hajautunut prosessi. Tämän myötä opettajilta vaaditaan suuria muutoksia, mm. teknologiaan liityyviä muutoksia. Muutokset vaativat aikaa ja sopeutumista.

Tietoa luodaan ulkoisella muistikentällä, jolloin muut välineet ovat apuna. Oppijat itse tuottavat oppimateriaalia. Itse materiaalia valmistamalla oppii paljon ennemmän. Opettaja delegoi oppimiseen liittyvät prosessit oppijoille, he itse siis kysyvät ja selittävät asioita. Opettaja on tutkivan oppimisen sydän. Hän ohjaa ja tukee oppijoitaan prosessin aikana. Tietoa luova oppiminen pohjautuu yhteisölliseen teknologiaan. Tällöin luodaan digitaalinen muistikirja, muistiinpanot tehdään oppimisympäristöön eli johonkin tietokantaan. Hakkarainen puhuu kohteellisuus näkökulmasta (kohde, jonka kanssa työskennellään sekä tuotetaan konkreettisesti tuotteita) ja tietokäytäntö näkökulmasta. Tietokäytäntö näkökulman mukaan tiedon luomisen prosessissa työskennellään ylitse pitkien ajanjaksojen, esim. koulussa projektit. 

Tutkivaan oppimiseen kuuluu suunnittelemalla oppiminen, ongelmalähtöinen oppiminen, ilmiöperustainen oppiminen ja projektioppiminen. Oppijat kytketään sisällön tuottamiseen pikemmin kuin pelkästään sen omaksumiseen (tiedon hankinta) ja siitä keskustelemiseen (osallistuminen). Opettaja ja oppilaat avaavat sisältöjä yhdessä, innostutaan yhdessä sekä yhdistetään ideoita puolin ja toisin. Haasteena on oppimateriaalit ja niiden tekeminen, tarvitaan tukimateriaaleja. Oppilaat luovat oman materiaalinsa itse. Materiaalit sisältävät ongelmatehtäviä ja haasteita, jotka ohjaavat oppijaa. Pitää olla myös materiaalia, joka johdattaa tutkittavaan aiheeseen, esim. haastatteluja, videoita, simulaatioita, mallinnuksia ja itseopiskeltavaa lähdemateriaalia. Materiaalin tulee olla hyvää, innostavaa ja sytyttää opiskelijaa ajattelemaan itse sekä viimeisintä tietoa, ajankohtaista ja hyvin jäsenneltyä. Sen tarkoitus on rohkaista lukijan omaa ajattelua ja ohjata arvioimaan kriittisesti materiaalia. Materiaalit ohjaavat ydinperiaatteiden äärelle ja samalla avautuu tiedollisia polkuja sekä linkkejä eri tietolähteisiin. Mukana voi olla myös opettajajohtoista opettamista, mutta kuitenkin niin, että "vaihtelu on opintojen äiti".

Jaettujen tietokäytäntöjen luominen ja jakaminen yhteisössä on haastavaa. Yritetään saada koko yhteisö toimimaan mukana (esim. virtuaalisesti). Opettaja on avainasemassa tämän kulttuurin ja prosessin kehittämisessä. Opettajan pitää uskaltaa heittäytyä tietomaailmaan ja luoda verkostoja projekteihin liittyen (opettajan tutkivan oppimisen kehittäminen). Tämä voi olla haastellista, koska ihmisellä ei ole  valmiita mekanismeja muuttaa omia sosiaalisia käytäntöjään ja uuden omaksuminen vaatii aikaa. Asiantuntijuutta tulee jakaa myös muille. Se opettaja joka lähtee kehittämään projekteja, on oppinut kokemuksesta ja tietää, miten toimitaan ja osaa ohjata oppilaita sekä muita opettajia.

Hakkaraisen ajatukset sivuavat hyvin omaa satuprojektiamme. Tämä oli ensimmäinen projektimme ja olemme mielestämme matkalla hyvään suuntaan ilmiöpohjaisen opetuksen toteuttamisessa. Omasta projektistamme opimme paljon ja osaamme jatkossa kehittää sekä oppilaiden että opettajien projektitaitoja. Näillä eväillä ja ajatuksilla on hyvä edetä kohti seuraavaa projektia.

-Sanna-