Energiansäästöviikko

Koulumme Vihreä Raati on aktiivinen oppilastyöryhmä, joka auttaa pitämään koulumme ympäristötietoisuuden korkealla tasolla, sekä kehittää eri tapoja toteuttaa kestävän kehityksen tavoitteita. He ovat järjestäneet ruokahävikin seurannat, organisoineet luokkiin pahvinkeräyslaatikot paperinkeräyksen oheen.

Tällä viikolla olemme viettäneet energiansäästöviikkoa, ja Vihreän Raadin oppilasjäsenet kertovat siitä seuraavaa;

Tällä viikolla vietimme Niittykummun koulun energiansäästöviikkoa. Ideana oli kerätä mahdollisimman paljon pisteitä olemalla ilman sähkölaitteita esim. valoja, smart boardeja ja tietokoneita. 

Tämän taulukon avulla pidettiin kirjaa kerätyistä pisteistä.

Kävi ilmi, että se ei ollutkaan niin helppoa. Lähes joka tunnilla käytetään jotain sähkölaitetta. Ensimmäinen haaste oli olla ilman valoja. Esimerkiksi 2B oli koko viikon ilman valoja ja keräsi itselleen siitä 60 pistettä. Valojen käytöstä oli erimielisyyksiä, sillä monen mielestä oli vaikea kirjoittaa tai lukea hämärässä. 

Kun kaihtimet ovat auki, luonnonvaloa riittää jo aika hyvin!

Pisteitä kerättiin viidellä eri tavalla. Yksi suurimmista haasteista oli olla ilman smartboardia, läppäreitä ja pädejä. Pistetaulukossa oli myös äärimmäinen haaste, joka oli olla käyttämättä sähkölaitteita koko viikkoon. 

Tämän viikon lauantaina vietetään Earth houria. Sen tarkoituksena on olla käyttämättä sähkölaitteita 20:30 paikallista aikaa tunnin.

-Kiira ja Leo

Kohti piteneviä päiviä ja lyhyempiä öitä, käyttäkäämme luonnonvaloa sähkön sijaan aina kun tilanne sallii. Blogi toivottaa energiasäästeliästä viikonloppua lukijoilleen!

Niittykumpu goes ITK2019

Tällä viikolla Niittykummun koulu on ollut edustamassa Hämeenlinnassa ITK2019 messuilla. Tänä vuonna messujen teemana on "Muutos on mahdollisuus".

Niittykummun koulun osalta tämä teema oli tulkittuna posteri-esittelyssä, kun tässä blogissakin dokumentoitu Avaruusprojekti 20182a5b posteri oli esillä, ja innokkaat opettajat siinä äärellä esittelemässä. Posteriaulassa oli useita eri tahoja ja projekteja esillä, mutta tämä posteri oli ainoa alakoulua edustava, sekä ainoa ilman ulkopuolista rahoitustahoa. Yhteistyökumppanimme saatoimme palkita kiitosten ja some-näkyvyyden lisäksi kouluruokailulla.

Projektimme edustaa muutosta ja sen mahdollisuuksia avaamalla yhden näkökulman siihen, miten alakoulussa voi lähteä toteuttamaan monialaisia kokonaisuuksia ilmiöpohjaisesti ja projektiluontoisesti, yhdistäen eri-ikäisiä oppilaita, ja nojaten vahvasti digitaalisiin työkaluihin. Tällaiseen projektiin olemme päässeet pikkuhiljaa hiomalla, ja joka projektista on aina noussut jotain kehitettävää seuraavaan. Projektista toiseenkin muutos on sekä mahdollisuus, että välttämättömyys.

Posteriyleisöä on kiinnostanut sekä aiheen toteutus, että käyttämämme Google Classroom alustat. Yhteistyön sujuvuus digi-alustoilla nuortenkin oppilaiden käytössä on selvästi ollut monille positiivisesti yllättävää, ja kannustavaa. Jos kerran alakoulussa pienetkin oppilaat pystyvät tähän, varmasti siihen taipuvat vanhemmat oppilaat sekä opiskelijat.

Julistepäivystyksen lisäksi tämä konferenssimatka on antanut mahdollisuuksia verkostoitua ja vaihtaa ideoita (mm kollegoita Joensuusta,  Hämeenlinnasta, Helsingistä, Turusta, Janakkalasta, ja Vaalasta on tullut vastaan), ja keskusteluiden aiheet ovat vaihdelleet erityisopettajista digitaitokalentereihin, tutor-opettajuudesta kielenopetuksen robottiapureihin.

Robottiopet. Kuva Tea Mäkinen.

Kasvotusten tapahtuvan verkostoitumisen lisäksi on ollut mahdollisuus tutustua opettajien verkossa olevaan verkostoitumis-, yhteistyö- ja materiaalinjakoportaaliin, ja toki esittelystä irtosi myös tuliaisia opettajanhuoneeseen. Pääsimme myös seuraamaan NPDL-esittelyä, minkä kärjessä oli Vesa Äyräs - joka sattumoisin oli myös juuri ollut koulullamme opettajankokouksessa kouluttajavieraana.

Luentovierailujen ja posteripäivystyksen lisäksi on ollut mahdollisuus reflektoida, suunnitella, ja visioida omaa työtä yhdessä kollegan kanssa. Tälle keväälle on pienimuotoinen projekti jo suunnitteilla, ja visioita jos millaisia tulevaan! Arvostamme suuresti sitä, että saimme mahdollisuuden tulla tänne sekä jakamaan omia tietoja ja kokemuksia, että tulla oppimaan uutta. Pitäähän koulutusta ja kehitystä tapahtua opettajillakin, jotta sitä voi olettaa oppilailtaan.

Terveisiä tulossa opehuoneeseen.

Sen sata päivitystä!

Luet juuri Niittykummun koulun blogin sadatta päivitystä!

Kuva täältä

Tämä blogi lähti käyntiin 2016 osana kehittyvä toimintakulttuuri (KETO) projektia, ja erityisesti sen alla olevia monialaisten oppimiskokonaisuuksien kehittymistä ja dokumentointia varten. Silläpä blogin nimi ja osoitekin on se mitä on.

Ajan myötä keto-hanke päättyi, mutta blogi jäi elämään. Päivityksiä sateli säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta parin viime vuoden aikana rytmiksi on vakiintunut nämä perjantaiset julkaisut. Näiltä sivuilta löytyy tietoa koulun erilaisista projekteista ja tapahtumista, koulupäivien arjesta ja juhlasta. Vaan onko vielä jotain kerrottavaa, kun kerta sen sata tekstiä on jo halutessaan luettavana, ja kolmelta vuodeltakin jo?

Blogin sisältöä vuosien varrelta

No johan nyt toki. Koulu on onnellisesti jatkuvasti elossa, evoluutiossa ja muutoksessa. Uutta kerrottavaa ja kokeiltavaa löytyy aina, ja koulumme arki on niin monimuotoista, että siitä riittää kirjoitettavaa vielä paljoltikin. Jossain vaiheessa eri linjat saavat esittäytyä tarkemmin, samoin kuin koulun johto. Ja mikä olisikaan ihanampaa, kuin oppilaat itse tutkivina journalisteina koulussaan, päästen kertomaan ja julkaisemaan uutisiaan! Jokainen innokas journalistinalku voi ilmoittautua ylläpitäjälle, niin päästään kehittelemään jatkoa yhdessä!

Kuva täältä

Olkoon tämä merkkipaaluna siis ensimmäiselle sadalle. Milloin lie tulee seuraavat pyöreät täyteen, ken lie edelleen lukijana yhä, tai kirjoittajana?

Positiivista pohdintaa

Millä mielellä katsot ympärillesi, tätä äityi blogin ylläpitäjä pohtimaan tässä iltapäivänsä ratoksi. Viime aikoina näkökulmaerot, ristiriidat, ja tulkintojen erilaisuudet ovat olleet useiden keskustelujen aiheina, ja syystäkin. Kuulluksi, ja ymmärretyksi on hyvä tulla. Koulussa monet persoonallisuudet ja toimintatavat kohtaavat päivittäin, joskus rosoisestikin.

Kun koulu hiljeni hiljalleen perjantai-iltapäivän edetessä, ja käytävillä kaikui enää harvat askeleet, kävin pienen kierroksen parissa kerroksessa. Laitoin silmilleni hattara-filtterin, ja tahdoin löytää merkkejä positiivisuudesta, kauneudesta, rauhallisuudesta, iloisuudesta. Vaikka talo oli jo lähes tyhjä, siltikin sain monenmonta otosta näistä aiheista;

Kuinka täysi tämä päivitys olisikaan, jos olisin voinut vielä pysähtyä tarkkailemaan ystävyksiä, juttelemaan onnistumisista, vääntämään vitsiä ja kehumaan kollegaa! Positiivisin ja lämpimin ajatuksin, blogi toivottaa lukijoilleen rattoisaa viikonloppua!

Päivystäjien työ

Niittykummun koulussa oppilaat toimivat käytäväpäivystäjinä, ja ovat täten koulun arjen pyörittämisessä apuna. Päivystäjiä on yleensä kaksi kerrallaan, ja suurin päivystysvastuu on koulun vanhimmilla oppilailla - 5. ja 6.luokilla.

Päivystäjien pöytä keskikäytävällä, opettajanhuoneen ja ilmoitustaulun vieressä.

Päivystäjien säännöt ja tehtävät

Ohessa pieni ote eräiden päivystäjien päiväkirjasta;

Käytäväpäivystys Niittykummun koulussa 

Koulussamme on käytäväpäivystäjät eli päivystäjät, jotka vaihtuvat päivittäin. Eri luokilla on omat viikkonsa, jolloin joka päivä kaksi luokasta menevät päivystämään. 

Päivystäjän tehtäviin kuuluu oven avaaminen aamuisin ja välitunnin jälkeen, lainattujen välituntivälineiden merkitseminen siihen tarkoitettuun vihkoon, esim. Pallot, hyppynarut- ja kepit jne., yläoven avaaminen opettajille sekä vieraille, tehtäviin kuuluu myös vieraiden opastaminen, pöytien pyyhkiminen jne... 

Päivystäessä on hyvät ja huonot puolet. 

Hyvät: Ei tarvitse mennä normaaleille tunnille. 

Huonot: Siellä on välillä tosi tosi tylsää, jos ei ole mielenkiintoista tekemistä ja pari käyttäytyy huonosti. Tai itsellä sattuu olemaan muuten vaan huono päivä.                     

Päivystäjän päiväkirja 

Saavun kouluun 8.15. Kun kellot soivat 8.30 avaan oven oppilaille ja menen tekemään rauhallista työtä keskikerroksen päivystäjäpöydän ääreen. Kello 9.15 menen avamaan oven uudelleen oppilaille, jotka tulevat siihen aikaan. Noin kello 10.00 menen välituntilainaamoon merkitsemään lainatut välineet vihkoon. Menen taas yläkertaan ja kello 10.45 syömään. 11.00 menen taas alakertaan merkitsemään lainatut välineet vihkoon. Jos joku väline on jäänyt palauttamatta, käyn luokissa kysylemässä niitten perään. Lopulta koulu loppuu. Siistin pöydän ja välineet ja lähden kotiin. 

Silja, Matilde ja Erin  

Päivystäjien tekemä työ on siis oikeaa ja arvokasta työtä, mikä edesauttaa koulupäivän sujuvaa kulkua monin tavoin. Käytäväpäivystäjät ovat keskeisellä paikalla valmiina auttamaan ovien avaamisissa, tavaroiden siirtämisissä, löytötavaroiden organisoimisessa, ja niin edelleen. Siinä ohella työpisteensä äärellä voi hoitaa myös päivän koulutehtäviä. 

Päivystäjät saattavat myös vastata puheluihin, ja ottaa soittopyynnöt vastaan.

Jotta tulevilla luokilla olisi helpompaa siirtyä päivystäjän vastuulliseen rooliin, saavat nuoremmat oppilaat ensin tukea vanhemmilta. Ensi viikolla 5. luokkalaiset opastavat 3.luokkalaisia, kun isommat ja pienemmät toimivat päivystäjäpareina.