Toinen etäkoulu viikko takana

Taas ollaan perjantaissa, ja etäkoulua on käyty jälleen viikon verran. Pöly on selvästi hieman jo laskeutunut, vaikka uutta ja erikoista tämä kaikki toiminta edelleen on.

Suurin haaste kaikkinensa on rajaaminen.

Miten rajaat tehtäviä ja työmäärää oppilaille?
Miten rajaat omaa työaikaa kotona?

Varsinkin, kun tilanne on näin uusi, ja toimintaa kehitetään sitä mukaa kun se edistyy, on huomattu oppilaille menevän liikaa tehtävää, tai liian monta viestiä liian monesta kanavasta, liian monelta opettajalta, ja usein koulupäivään nähden myös liian myöhään.
Mutta pikkuhiljaa tämäkin toimintamalli hioutuu, ja muuttuu paremmaksi.

Toinen, mikä on syytä pitää mielessä ja sydämessä näinä etäkouluaikoina, on armollisuus. Armollisuus oppilaita kohtaan, kun he ovat monin paikoin aika yksin ohjaamassa oppimistaan. Armollisuutta huoltajia kohtaan, joilla nappulat ovatkin kokoajan kotona, omat työt huutavat tekemistä, ja siihen päälle pitäisi vielä auttaa lapsiaan ymmärtämään mitä näissä tehtävissä kuuluu tehdä, ja samalla hoitaa lounaat kaikille, joka päivä. Armollisuutta opettajia kohtaan, kun visiot eivät ehkä toteudukaan, ohjeissa on toivomisen varaa, ja kysymystulva usealta suunnalta on digitaalisenakin loputon. Armollisuutta ylempää tahoa kohtaan, jonka tehtävänä on antaa määräyksiä tällaisena aikana, ja sitä myöten saa myös kaiken vastalauseryöpyn niskaansa.

Hiljalleen tämä tästä, päivä kerrallaan, ja uusia oppeja talteen ottaen.

Lisäksi - mikä onni ja autuus, että kun tämmöinen pandemia ja eristäytyminen napsahti kohdalle, oltiin näin vahvasti kevään puolella. Ulkona on ihanasti seurattavaa kevään etenemisessä, ja auringonpaiste sekä pitenevät illat antavat jaksamista. Fiilis olisi varmasti eri marraskuun alussa...

Tästä ajasta on varmasti monta hyvää oppia tulossa, ja ne auttavat tulevaisuudessa ihan normaalinkin kouluarjen organisoinnissa monin tavoin.

Leppoisaa viikonloppua lukijoille!

Etäopetus alkoi.

Tällä viikolla Suomen koulut laitettiin kiinni. Maanantaina iltapäivällä hallitus julisti korona-viruksen  nopean leviämisen hillitsemiseksi poikkeustilan. 19 kohdan suunnitelmasta yksi etenkin koski meitä suuresti - koulut suljetaan 18.3 alkaen kuukaudeksi.

Tiistaina oli siis vielä niinsanottu normipäivä, mutta koulun käytävillä ei ollut kolmannestakaan oppilaista, ja opettajiakin oli jo poissa. Koronaa ei välttämättä kellään, mutta pienessäkään nuhassa tai yskässä ei ollut asiaa kouluun. Tiistai antoi tilaisuuden oppilaille hakea viimeisetkin koulutarvikkeet kotiin, ja opettajille mahdollisuus suunnitella tulevia aikoja.
Oman haastavuutensa tilanteeseen toi se, että 1.-3.luokan oppilaille, joiden vanhemmat ovat kriittisten alojen töissä, on oikeus saada opetusta koululla. Kuka tulee koululle? Mitä opetetaan, missä luokassa? Montako oppilasta on, ja miltä luokilta?

Epävarmuus, epätietoisuus, ja uusi tilanne pistivät monta päätä pyörälle, ja kysymyksiä tuli nopeammin kuin kukaan osasi niihin vastata.

Etäopetusjärjestelytkin ovat hyvin pitkälti opettajan/opettajaparin päättämiä. Yhtenäistä käytäntöä ei ole säädetty, eikä varsinkaan vielä ole vakiintunut. Onneksi digiloikkailu eteni silloin jokunen vuosi sitten, vaikka välillä letkajenkan tavoin nytkähdellen taaksekinpäin. Nyt opettajilla ja oppilailla on ihan eri evästys lähteä tällaiseen hommaan.
Kirjautuminen googlen palvelujen ääreen, Classroomin käyttö, kirjoitustehtävien tai esitysten tekeminen eivät ole uutta ja vierasta, vaan tuttua kauraa. Paritöitäkin voi tehdä etänä, sillä yhteiskäyttöä ja tiedostojen jakamista on tehty normaaleilla oppitunneillakin.

Vaan vielä on hiottavaa. Classroomissa ei esimerkiksi näy sinne juuri sillä hetkellä kirjautuneita oppilaita, tai mikä työ heillä on vireillä. Saman luokallisen kun voisi laittaa vielä videokonferenssin ääreen kerralla, niin johan helpottuisi ohjeistaminen. Näitä toimintoja odotellessa (jos siis lukijoista joku sattuu olemaan googlen koodarina, vink vink...)
Seilaamista Classroomin ja Wilman välillä tuli tänään myös useaan otteeseen, sillä oi kuinka pieninä palasina onkaan mun virtuaaliluokanhallintani nettimaailmalla.
Wilma ja Bingel olivat varmaan digitaalisen elämänsä suurimman rasituksen alla tänään, hyvä etteivät sen enempää yskineet.

Oppilailla ja opettajilla, niin kuin kaikilla uusilla etätyöntekijöillä, on tulevien viikkojen haasteena työnteon suunnitelmallinen rajaaminen. Koulupäivä on koulupäivän mittainen, alkaa aamulla, ja loppuu iltapäivän puolella, välissä välitunteja ja ruokatauko. Samoin opetus- ja suunnittelutyö saa painottua niihin päivänajan tunteihin, sillä iltaisin kun ei olekaan harrastuksia ja muuta, niin aikaa voi ja saa mielellään käyttää siihen kaikkeen muuhun, mihin ei muutoin olisi yhtälailla aikaa.

Iloisena ongelmana tässä pandemianaikaisena opettajana on se, että on ihan oikea runsauden pula kotimaisista ja kansainvälisistä opetusmateriaaleista. Suuri osa maailmasta nököttää nyt viikkotolkulla kotona, niin mielenkiintoista, opettavaa, ja kehittävää materiaalia on ilmaiseksi avoinna vaikka sun kuinka. Hetken kun tässä hengähtää, ehtii varmaan valjastaa niitä edes osin käyttöönkin.

Luovuus pääsee myös erilailla vauhtiin, ja Niittarin opettajatkin ovat puuhanneet erilaisia opetusvideoita luokilleen - matikkaa, liikuntaa, lukemista..! Wilman tuntiaktiivisuusmerkinnätkin pääsevät erilailla käyttöön, kun oppilaat vastailevat päivän pähkinä-kysymyksiin, tai palauttavat töitään.

Ja nyt jo alkaa huomata sen, että jo yhden päivän aikana alkaa hommat tasaantua hyvin. Tiistai-iltana opettajien whatsapp-ketjut lauloivat vielä pitkälle iltaan, vaan päivää myöhemmin se on hiljennyt virka-ajan puitteissa.
Kaikki ovat jakaneet suunnitelmansa toisilleen Teams-alustalla, ja omaansa voi palata hiomaan ja muuttamaan, mahdollisten uusien ohjeistusten vaatiessa niin. Mutta nykyiselläänkin, kun kollegoita ei näekään käytävillä tai opehuoneessa, on ihan kiva käydä lukemassa, mikä heidän suunnitelmansa on etäopetus-villihevosen suitsimiseen.

Jos kaikki menee suunitelmien mukaan, kuukauden verran kun ollaan poikkeustilassa niinkuin kuuluukin, päästään jälleen käsiksi entistäkin parempaa arkea. Ja kevätkin on silloin jo pitkästi voiton puolella.

Mukavaa viikonloppua etäopetushommista kaikille lukijoille :)

Korona ja koulumaailma

Maailmanlaajuinen koronavirus-epidemia on rantautunut Suomeenkin, ja sen tuomat uudet toimintamallit näkyvät koulussa.
Käsienpesua on tehostettu, ja saippuaa ja käsidesiä on hyvin saatavilla. Oppilaat ovat onneksi itsekin hyvin alkaneet huolehtia käsihygieniasta, eikä siitä tarvitse jatkuvasti muistutella.

Vielä emme tiedä, että laitetaanko kouluja kiinni viruksen leviämisen hillitsemiseksi. Muita yleisötilaisuuksia on jo peruttu, mutta kouluilla on hieman erikoinen asema, vaikka yleisöä näilläkin käytävillä on huomattavia määriä.

Mutta mikäli korkeammilta tahoilta päätetään, että on syytä ryhtyä järeämpiin eristyksiin sosiaalisissa kontakteissa, opettajat ovat jo aloittaneet valmistautumisen siihen opetuksen turvaamiseksi. Tässä vaiheessa sitä on varsin kiitollinen digiloikasta, mikä pari vuotta sitten aiheutti vielä valtaisasti harmaita hiuksia. Nyt, kun edessä saattaa olla tilanne kun kaikkien pitää olla etänä, digityökalut varmistavat sen, että opetus saadaan jatkumaan.

- Oppilaita on jo kehoitettu viemään kaikki koulukirjat kotiin, ja tuovat koulupäivinä vain ne, joita juuri silloin tarvitaan. Näinollen jos kouluun ei enää tullakaan, kotona on silti tarvittavat opiskeluvälineet.

- Oppilaat pääsevät kirjautumaan @eduespoo.fi tunnuksillaan gmail.com osoitteeen kautta, ja sieltä löytävät sekä sähköpostin, että pääsyn Classroomiin, Docsiin, Slidesiin.. - eli näihin oppitunneilta tuttuihin digityökaluihin.
Classroomissa opettaja näkee, ketkä ovat kirjautuneet, mitkä tehtävät ovat tekeillä, ja oppilaiden työt voi pisteyttää ja kommentoida, kun he ovat ne palauttaneet.

- Bingelin tunnukset ovat olleet käytössä ahkerasti, (ja mikäli omansa on unohtanut, opettaja pystyy sen uusimaan). Bingelistä opettaja voi asettaa tiettyjä tehtäviä kotitehtäviksi, ja jokaisen oppilaan kohdalta voi myös käydä katsomassa mitä hän on tehnyt, ja millä menestyksellä. Onko erilaisia tehtäviä tehty ja harjoiteltu - vai vaan toistettu samaa tehtävää pisteiden toivossa, jotta avatarilleen voisi ostaa lemmikkejä...

Mutta vaikka oppilaiden tehtävänanto siirtyisikin hetkellisesti digitaalisille alustoille, ei ole tarkoitus, että oppilaat liimautuvat ruutujen ääreen useaksi tunniksi kerrallaan. Classroomista voi käydä katsomassa ohjeistuksen, ja tehdä tehtävät täysin pois ruudun ääreltä, ja palata myöhemmin kuittaamaan tehtävänsä tehdyksi. Valmiista kirjan aukeamista voi esimerkiksi ottaa kuvan, ja palauttaa Classroomiin.

Ja jos käy niin, että yllättäen vietetään pitkiä aikoja kotona - on viimeinkin myös aikaa niille "sitku" projekteille. Se lautapeli, mikä tuli joululahjaksi! Ne kutimet mitkä jäi silloin kesken! Tuo kirja mitä en vielä ehtinyt aloittaa! Sämpylöiden leivontaa! Kirjeiden kirjoittaminen mummulaan! Multien vaihto ruukkukasveille!

Rattoisaa viikonloppua lukijoille, ja muistakaa pestä kädet!

Kevättä kohti!

Talviloma hujahti ohi, ja espoolaisittain tosin suhteellisen lumettomissa näkymissä. Vaan valon määrä lisääntyi viikon aikana ihan huimasti, ja marrasmaiset olotilat alkavat karista! Talviliikuntapäivät jäivät tänä vuonna pitämättä, kun vuosi sitten näihin aikoihin oli -20 ja hanget korkeat nietokset! Vuodet eivät ole veljiä... Lomaa edeltävällä viikolla koulussa oli paljon vaalikuhinaa, sillä uudet edustajat äänestettiin oppilaskunnan hallitukseen, Vihreään raatiin, sekä Liikkuvaan kouluun. Ehdokkaat elivät jännityksessä loman yli, ja tällä viikolla uudet toimikuntien jäsenet kuulutettiin, ja he pääsivät aloittamaan uudet vastuutehtävänsä. Onnea kaikille toimikuntien jäsenille - jatkaville, ja uusille! Kevätlukukausi tuntuu aina menevän vauhdilla ohi, kun tuleva kesä siintää jo mielissä. Sitä ennen on kuitenkin vielä monta asiaa opittavana ja kokeiltavana, projekteja työstettävänä ja  luomuksia luotavana. Arviointikeskustelut on aikalailla saatu loppuun jokaisen oppilaan kanssa, niin nyt on hyvä aika laittaa visionsa ja tavoitteensa vireille siitä, mitä loppukevään aikana haluaa saada aikaan ja saavuttaa. Kalevalanpäivän kunniaksi loppuun vielä lainaus Kalevalan kolmannesta runosta. Nykyään koulussa Väinämöinen voisi hyvinkin runoilla alkuun samoin, mutta loppuun lisäisin lausahduksia; Vaka vanha Väinämöinen Sanan virkkoi, noin nimesi "Mitäpä minusta ompi  laulajaksi, taitajaksi! Ain' olen aikani elellyt näillä yksillä ahoilla, kotipellon pientarilla kuunnellut kotikäkeä. Vaan kuitenki kaitenki sano korvin kuullakseni: mitä sie enintä tieät, yli muien ymmärtelet?" Ja kussa kehittyä keksisit taitojas pistäsit paremmaksi kasvattasit omaa osaamista? Blogi toivottaa lukijoilleen hyvää Kalevalanpäivää, ja rattoisaa viikonloppua!

To B, or not to B?

On Wednesday this week our school  was filled with excited and nervous pre-schoolers and parents, as the Bilingual line language tests were held for future 1st graders. There were quite a few who had signed up for the day, so that we organised four different groups for the sessions!

Each session had three teacher involved, and an empty classroom, so differing arrangements influenced the entire school. Some classes had substitute teachers, as their own teachers were involded in the newcomers processes, and some classes had migrated for the day into different classrooms altogether. In addition one stairwell and the front door were off-limits for students for the whole day, so that the young preschoolers could focus on their tasks without any extra noises and interruptions. Even the break-time bells were silenced for the morning. 

The sessions in these pre-schooler filled classrooms had tasks in Finnish and English, and with some break-time dancing and singing in between, so our newbie students wouldn't have to sit down for too long at a time. After a round of Baby Shark (...still playing in my ears....) a bit of a shake and stretch, a sip of water, and then onto the next task. 

All in all the sessions took about two hours - some more, some less, depending on the group and how ready they were to move on to new tasks. 

It was a fun day, and nice to see our potential new students! Soon we'll find out who will be joining us next year, and become part of the Niittykumpu Bilingual family.

And now on to a lovely weekend!

Erasmus+ - 21st century learning skills -projektimme on saatu maaliin.

Niittykummun koulu on ollut mukana kahdella Erasmus+ KA1 liikkuvuushankkeessa mukana. Tämän blogin historiasta löytyy myös mainintoja liikkuvuushankkeistamme. Jälkimmäinen näistä saatiin juuri päätökseen, kun loppuraportti lähti viime viikolla matkaan. Projektimme aiheena, minkä puitteissa hankerahoitusta haimme ja kursseille hakeuduimme, oli 21st Century learning skills. Projektimme alkoi keväällä 2018, ja tavoitteena oli vahvistaa keinoja tuoda laaja-alaisia taitoja käytäntöön eri tavoin.

Projektin osallistujina olivat kaksikieliset opettajat, sekä rehtori. Projektimme kesto oli puolitoista vuotta - vuoden 2018 kesän alusta 2019 loppuun. Tänä aikana yhteensä 9 henkilöä koulustamme suuntasi ympäri Eurooppaa erityylisille kursseille ammatillista kehitystä vahvistamaan, ja saamaan uusia toimintamalleja ja työkaluja työn arkeen. Kurssien aiheina oli mm. kommunikaatio, yhteistyö ja luovuuden kehittäminen luokassa, taideopetus inklusiivisessa opetuksessa, opettaminen ja opiskelu muualla kuin luokkahuoneissa, Reggio Emilia pedagogiikka, yrittäjyyskasvatus, sekä job-shadowing kouluvierailut toisiin kouluihin. Eurooppaa kaluttiin Kyprokselta Portugaliin, ja Italiasta Irlantiin.

Kurssit olivat monipuolisia, ja anniltaan vaihtelevia. Toiset olivat onnistuneempia kuin toiset, osa jätti toivomisen varaa organisoinneissa. Mutta olivat annit mitä tahansa, kurssit tarjosivat puitteet oman työn reflektoinnille, ja tilaisuuden luoda, visioida, ja pohtia mitä oma opettajantyö täällä kaipaa. Näillä kursseilla oli myös loistava tilaisuus päästä keskustelemaan kollegoiden kanssa muista maista. On mielenkiintoista ja avartavaa kuulla mitkä ovat kouluarjen oivalluksia ja ongelmakohtia toisissa maissa. Verkostoituminen ja kokemusten vertailu ovat olleet erittäin antoisia ja avartavia.

Maisemanvaihdos hetkekesi  tietysti myös virkisti, mutta myös avaasilmiä kaikelle sille, mitä meillä jo on, ja mikä määrä osaamista tästä koulusta jo löytyy. Osa kursseista ei ehkä sisällöiltään tarjonnut ahaa-elämyksiä, mutta toisaalta kiinnostuksen kipinän - jospa me itsekin kokeilisimme olla kurssijärjestäjiä?

Tällä hetkellä uusien Erasmus+ liikkuvuushankkeiden haut ovat käynnissä, ja aiomme hakea jälleen! Tällä kertaa projektiprosessi on uudistunut osaltamme jo sen verran, että sen hallinta on siirtynyt kaksikieliseltä ryhmältä johtoryhmälle. Näinollen liikkuvuusmahdollisuus avautuu laajemmalle osalle henkilöstöstämme, ja uusia kurssihalukkaita onkin jo ilmoittautunut. Tulevan hankkeemme teema koskettaa jälleen Niittykummun koulun arkea, sillä tavoitteena on nyt kehittää yhteisopettajuutta ja yhdessä toimimisen eri malleja. Pariopettajuus on tänä lukuvuonna laajemmin jalkautettu osaksi kaikkien A- ja E-luokkien toimintaa, ja toiveissa on, että sen saisi tulevaisuudessa myös osaksi B-luokkien järjestelyä. Yhteisopettajuus monissa muodoissaan on jo koulussamme tuttua toimintaa, mutta toimintakulttuurin syventäminen tähän suuntaan on nyt tavoitteena. Ensi viikon tiistaihin mennessä hakemuksemme lähtee matkaan, niin toivotaan että pääsemme jälleen kehittymään ja kohtaamaan ympäri Eurooppaa!

Ainiin, ja vielä! Tänä vuonna hakemuksissa otetaan huomioon myös vähäpäästöistä matkustamista suunnittelevat! Innostuisikohan opettajisto reilaamaan...!

Kevättä kohti!

Kevätlukukausi on pyörähtänyt käyntiin, ja tuntuu että asiat rullaavat heti eteenpäin, melkein kuin muutaman viikon taukoa ei olisi ollutkaan! Koulunkäynnin rutiinit ovat tässä vaiheessa koulun pienimmillekin jo hyvin tuttuja, niin vaikka loman jälkeen ehkä hetki meneekin totutellessa arkeen, tässä toisen kouluviikon lopulla toiminta on asettunut aika sujuvasti jälleen uomiinsa.

Kevätlukukauden alku toi mukanaan muutamia muutoksia opettajakunnassa Niittykummun koulussa, kun pari opea siirtyi uusiin tehtäviin, ja pari hetken toisaalla ollutta palasi taloon. Mutta vaikka joitakuita muutoksia henkilöstössä tapahtuu vuosittain, koulun arki vie aina eteenpäin, ja uutena tai palaajana sitä aika pian huomaa, että kappas, se on taas perjantai.

Tammikuinen liikuntatunti suuntasi lähipuistoon.

Vuoden alussa kouluissa otetaan myös hetki jos toinenkin, kun opettajat, oppilaat ja huoltajat kohtaavat arviointikeskusteluiden merkeissä. Uuden vuoden alku on oivaa aikaa pysähtyä miettimään, mitä jo osaan, ja missä haluaisin kehittyä. Tavoitteena on, että yhdessä opettajan ja kotijoukkojen tuella jokainen oppilas saisi tehtyä itselleen sopivan suunnitelman, ottaisi vastuuta omasta oppimisestaan, ja pysähtyisi huomaamaan kuinka pitkälle on jo edistynyt.

Tämä aika vuodesta tietää myös jännittyneitä aikoja monissa kodeissa - sillä niin tulevien ekaluokkalaisten, kuin ensi vuoden yläkoululaisten ajatukset alkavat siirtyä kouluhakuihin ja ilmoittautumisiin. Hakujen ja ilmoittautumisten tulokset saadaan tietää vasta myöhemmin keväällä, mutta päätyipä oppilas minne kouluun vain, sieltä varmasti löytyy hienoja tyyppejä, kivoja kavereita, innostuneita opettajia, ja mielenkiintoisia asioita opittavaksi.

Blogi toivottaa mukavaa ja viikonloppua lukijoilleen!