Viikon 2 arviointi

Projektiajasta puolet jo ohi! Viikon tavoitteena on ollut juonen kehittäminen, ja oman tarinan alun työstäminen. Suurin osa ryhmistä pääsikin eilen hyvään vauhtiin sekä oman juonikaavionsa täyttämisessä, että tarinan rungon työstämisessä. Ensi viikolla pitäisikin sitten päästä jo ihan oikeaan tuotantoon tästä suunnitteluvaiheesta.

Tänään projektituntimme meni itse- ja ryhmäarvioinnin parissa. Aloitimme jo eilen pikaisella peukaloäänestyksellä oppilaiden tuntemuksista siitä, kuinka oma ryhmä oli toiminut. Peukalomeri kertoi karua, mutta tarpeellista, totuutta - joissain ryhmissä kaikki peukut olivat alaspäin käännettyinä.

Tänään oppilaat saivat sitten verbalisoida tuntojaan, ja kirjoittaa ensin itsenäisesti oman itsearvioinnin, ja sen jälkeen vielä yhdessä ryhmäarvioinnin.

Oppilaat olivat hyvin rehellisiä, ja tunnistivat työskentelyssään sekä vahvuudet, että kehityskohteet. Monet kirjoittivat, että ovat antaneet ideoita ja keksineet asioita, mutta voisivat kuunnella paremmin, tai hillitä äänenkäyttöä. Jotkut mainitsivat erikseen, että pitäisi ottaa muiden ideat paremmin huomioon, ja kunnioittaa muita ryhmän jäseniä. Vaikuttavaa reflektointia ekaluokkalaisilta!

Opettajan näkökulmasta tällainen projekti vaatii yhä kestäviä korvia kaikista eniten. Vaikka usein saammekin porukkaa sijoiteltua eri suuntiin työhön, on melutaso silti korkeampi kuin mitä ideaalitilanteessa. Lisäksi tuskastumista työvälineisiin tapahtuu yhä, kun videotallenteiden siirto ei onnistukaan oppilaspadeilta noin vaan, vaan ensin pitää air-dropata opettajan laitteelle, ja siitä sitten lopulliseen kohteeseen. Pieneltä vaivaltahan tuo kuulostaa, mutta syö yllättävän paljon rajattua aikaa.

Lisäksi projektissa huomaa, että jos siihen ei koe omistajuutta, niin silloin on hankalampi innostua, motivoitua, ja aktivoitua. Tämän huomaa sekä oppilaissa, että opettajissa. Jos ryhmässään kokee työn sellaiseksi, että omaa panostaan ei saa kuuluviin, tai ei olekaan ehtinyt ihan kärryille mukaan kun muut jo porhaltavat eteenpäin, voi tuntua tympeältä roikkua mukana.
Parhaat ratkaisut tähän lienevät ryhmän sisäisessä kommunikaatiossa, huolten ilmaisemisessa, ja niiden vastaanottamisessa, sekä kompromissivalmiudessa. Sekä tietysti oman epämukavuusalueen sietämisessä...

Ihan rehellisesti olen ollut hyvin tyytyväinen projektiin tähän mennessä, ja se on soljunut eteenpäin aikalailla kuten olin kuvitellutkin - pieniä muokkauksia matkaan siellä täällä, mutta eteenpäin mennään, suurelti osin iloisesti ja positiivisesti, eikä hammasta purren!

Ja hyvin moni oppilaistakin kirjoitti arviointeihinsa, että projektin tekeminen on kivaa. Mukavahan tällaista on ohjailla.

Täältä tähän,
Maria